Lauantaina päästin myös tokottelemaan. Täytyy tunnustaa, että pakkanen on saanut meidät muutoinkin laiskottemaan. Ajatus oli aloitella kotona tunnaria hajuerotteluna, mutta eipä vaan asian eteen tehty yhtään mitään.
Lauantain treeneissä keskityttiin pääasiassa seuraamiseen ja perusasentoon (hyvä minä, seuraaminen ei omia lemppareita ole) Harvemmin tulee palkattua perusasennoista, vaikka pitäisi muistaa välillä niitäkin vahvistaa. Käännöset alkaa olla varsin buenot Isalla, nyt pitäisi jonkun ruoskia minut tekemään ne oikein. Treenitilassamme ei ole peiliä, joten oma liikkuminen saattaa olla ihan mitä vaan kun ei ole ketään kommentoimassa. Jospa se ei ihan kamalaa olisi. Sivuaskeleita ja peruuttamista otettiin myös seuraamiseen, hyvin hoksaa mitä haluan Isan tekevän. Näitä jatketaan pienissä pätkissä.
Pitkästä aikaa otin myös ohjatun noudon. Kolme kapulaa lyhyillä väleillä, no problem, ensimmäinen oli täydellinen ja jätettiin siihen. Merkin kierto-ruutu ja ruutu-eteenmeno yhdistelmiä tehtiin välikevennyksenä sekä pelkkää merkin kiertoa. Nouto on nyt hyvä, vauhtia palautukseen on tullut reilusti ja kapula pysti suussa tapahtui mitä tahansa.
Sunnuntaina oli Kajaanin Tamminäyttelyssä kehässä bortsut. Isa oli sinne ilmoitettu ja aamulla hyvissä ajoin lähdille Even kanssa ajelemaan kohti Kajaania. Pallohalliin tullessamme Isa oli alkuun suorastaan yli-innokas kaikkia koiria kohtaan, mutta turtui koirien paljouteen hyvin nopeasti. Ja oma häkki olikin minun sylin jälkeen se paras paikka. Enpä olisi etukäteen uskonut, että Isa vetää mökissään hirsiä. Isan esitti Lotta ja hienosti esittikin. Minä tokikin piilottelin väen paljoudessa, koska Isa ei kestänyt sitä, että olin näkysällä. Kyllä sen tuolla näyttelykehissäkin huomaa kenellä on kokemusta siellä koiraa viedä. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen ja varsin tiukalta tuomarilta vaikutti.
Isan arvotelut olivat seuraavanlaiset: "Pieni ja kevyt. Pitkä ja suippo kuono. Kevyt luusto. Raajojen kulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Lyhyt runko. Rintakehä kaipaa vielä lisää syvyyttä ja tilavuutta. Hyvä karva. Pyöreät ja vaalehkot silmät. Reipas käytös. Hyvin opetettu. Lyhyt askeliset liikkeet"
Laatuarvostelu: Hyvä.
Tähän olemme enemmän kuin tyytyväisiä, Isa kun ei pätkääkään näytä näyttelykoiralta. Äärettömän kaunishan se omaan silmään kyllä on, mutta sitä kauneutta ei taideta hirveästi kehissä arvostaa.
Näyttelyn jälkeen kävimme nappaamassa Taavin kyytiin ja hurautettiin maalle. Isa juosta hurruutti oikein sydämensä kyllyydestä pitkin peltoja, ilmeisesti karisti näyttelyn pölyt jaloistaan. Vajaan pari tunnin rälläämisen jälkeen vielä tokotreenit ja jatkettiin siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin Isa teki kaksi kohtuu pitkää treenipätkää ja Taavi yhden.Isan osalta kaikki meni niinkuin pitikin ja uusi Tamminäyttelystä ostettu Klinin treenipatukka oli enemmän kuin mieluinen. Jostakin kumman syystä Isan kanssa kaikki on niin paljon helpompaa kuin Taavin. Liikkeissä edistymistä tulee isoina harppauksina ja Isa kestää myös epäonnistumisia ja skarppaa niistä aina parempaan suuntaan. Taavin kanssa edistyminen on aina ollut hidasta olipa kyse sitten mistä tahansa.Ja edelleenkäänhän se ei oikein kestä palkattomuutta vaan on enemmänkin sitä mieltä, että "palkka tänne mulle nyt heti"- tyyppiä. No, onneksi sen kanssa puuhastellaan lähinnä Taavin iloksi. Korvat minulla kyllä särkyy sen kanssa touhutessa tai siis yrittäessä touhuta. Vaikka tekeminen ei kovin vakavaa olekaan niin haluan sen silti tekevän työt kunnolla ja ääneti joten varsinaista treeniä tulee todella vähän varsinkin kun palkkaan Taavinkin pelkällä lelulla. Tosi hyvin se nykyään kyllä leikkii ja tekee töitäkin sen lelun eteen. Meteli vaan on korvia huumaava.
Jospa tällä viikolla jo saataisiin jotain tehtyä Isan tunnarin eteen, mutta siitä kuulemme sitten seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti