Lampaat itsessään ja jossain määrin paimentaminen on minulle jo ennestään tuttua. Olenhan itse kasvanut lampaiden sekä paimenten keskellä maalla.
Kymmenkunta lammasta oli melko isossa pyöröaitauksessa. Isa osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan jo kauempaa kun saavuimme laitumelle eikä katse tainnut lampaista juurikaan missään vaiheessa kääntyä. Tosin mistään varnaisesta paimentamisesta ei kyllä voi puhua, ennemminkin Isa oli sitä mieltä, että tämä on mun laidun ja te voi häipyä täältä nyt heti. Vahvistettiinkin rauhallista lampaiden katsomista ja niin lähelle mentiin kuin neiti pystyi pokan pettämättä.
Välillä taukoiltiin ja katseltiin kun kaveri oiskeli oman koiransa kanssa. Silloin Isa oli todella rauhallinen ja seurasi herkeämättä paimennusharjoituksia.
Kolme lyhyttä paimennushetkeä Isa pääsi käymään ja yhdellä kerralla oltiin pyöröaitauksen sisälläkin. Siellä homma sujuikin huomattavasti rauhallisemmin ja muutama onnistunut toistokin saatiin.
Vielä ennen kotiin lähtöä päästiin ihan oikeisiin töihin, tosin tehtävää kuului vain seistä paikallaan, kun lampaat siirrettiin oikealle laitumelleen. Isa otti tehtävän tosissaan ja tujotti lauman kuljetusta herkeämättä, hiljaa ja rauhallisesti.
Ehkäpä uskaltaudumme vielä tälle syksylle toistamiseen paimeneen.
