Merkin kierto on uusi putki

Se on jo viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja viikossahan on ehtinyt tapahtua paljon. Kaikkea ei edes muista, mutta joka päivä on jotain puuhasteltu.

Viikko sitten maanantaina kimppatreeneissä hyödynsin taas kentällä aksaajat ja harjoiteltiin perusasentoa parhaassa (pahimmassa) mahdollisessa häiriössä. Alkaa neidin motivaatio olla kohdallaan kun enimmän aikaa pystyi tekemään töitä nätisti ja tuijottamisen ja haukkumisen sijaan leikkimään ja tekemään töitä. Taavin kanssa katsottiin minut liikkumista seuraamisessa ja enemmänhän se rautakangelta näyttää kuin normaalilta kävelyltä. Täytyy nyt itse enemmän keskittyä siihen omaan liikkumiseen, koirat kyllä kulkee mukana vaikka en niitä vahtaisikaan.

Tiistaina jatkoin itsekseni kävelyharjoituksia Taavin kanssa. On se vaan vaikeeta kun väkisinkin meinaa keskittyä vain koiraan ja taas oma liikkuminen jäykistyy, ehkä minä vielä jonain päivänä osaan.

Keskiviikkona ja tortainakin käytiin kentällä, mutta olen kyllä onnellisesti jo unohtanut mitä ollaan tehty. 

Perjantaina Isan aksatreenit Rumiksella. Neidistä näkee ettei nyt olla liiemmälti aksattu ja ne vähäisetkin jarrut, jotka olin saanut opetettua on kadonneet. Kuten edelliselläkin viikolla oma viretila ei treeneihin ollut millään tavalla paras, väsytti ihan vietävästi enkä kerta kaikkisesti jaksanut juosta niin kovaa kuin olisi pitänyt. 

Lauantaina huristesteltiin maalle ja käytiin koirien kanssa tarpomassa hangessa. Ihan höttöähän tuo lumi vielä on, joten hyvin pääsee eteenpäin. Treenailtiin lampolassa merkinkiertoa ja kapulanpitoa. Nyt Isalle lopultakin aukesi tuo merkin kierto ja siitä taisi kerralla tulla putken veroinen kapistus.

Sunnuntaina oli HiFin seuramestaruuskisat. Isa kisasi maksi mölleissä ja, koska siinä luokassa ei ollut muita osallistujia oli mestaruus taattu jo ennen starttia. Mölliluokassa kun ei voinut saada hylkyä. Ja myöhän yritettiin kerätä kaikki mahdolliset virhepisteet. Rata ensinnäkin oli meistä aivan naurettavan lyhyt joten napsittiin siihen muutamia ylimääräisiä esteitä. Oma ohjaaminen oli kyllä taas aivan ala-arvoista ja oma aksainnostuskin on jäänyt tokoinnostuksen jalkoihin. 

Päälle vielä maalle juoksemaan ja tokoa treenaamaan. Isa teki merkin kiertoa (taas) ja rupesin siihen yhdistelemään mitä keksin. Ihka ensimmäistä kertaa kokeilin luoksetulo stoppia, pysäjtyi kuin seinään, seuraamaan tuloja täydestä vauhdista ja kaikkea muuta mukavaa. Ja Isa vain innostui, koska näyttää tuo merkki vähintäänkin putken veroinen olevan.

Eilen molemmille koirille, kokeenomainen treeni. Lämppälenkin jälkeen Taavi ensin kehiin. Luoksepäästävyydessä ei luonnollisestikaan mitään ihmeellistä. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle kunnes mopo keuli ja sitä keulimista riitti sitten koko "kokeen" ajan. Taavi siis huusi minulle kurkku suorana "Missä on minun PALKKA?" Kapulan pidossa tiputti kapulan ja kun annoin sen takaisin liikkurille, ei päässyt yli kapulan menetyksestä vaan kävi tasaisin väliajoin kysymässä sitä takaisin. Hypyssä ei olosi malttanut millään tulla perusasentoon vaan rupesi hyppimään hyppyä edes takaisin. Teki hienosti kun lopulta sain rauhoittumaan. Kaket oli hienot, luoksetulossa meinasi juurtua paikalleen, en kuitenkaan antanut toista käskyä vaan odotin, että iso pyörä pyörähtää ja hoksaa itse lähteä liikkeelle. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan.

Isa kehään samalla periaatteella eli tässä tapauksessa suoraan autosta. Luoksepäästävyys ok, ei millään muotoa noteeraa "tuomaria", on vaan siinä lähellä ja odottaa milloin pääsee töihin.

Seuraaminen oli aivan kamala, neiti ehkä tarvinnee jonkinmoisen valmistelun ennen koetta, nyt pomppi koko seuraamisen ajan. Juoksuun lähdössä kuuli minun sivu-käskyn seis-käskynä ja jäi töröttämään paikalleen. Normaalisti en temmon vaihtumisissa anna uutta käskyä, joten sitä ei näköjään kannata antaa kokeessakaan. Muutoin pieniä virheitä lukuunottamatta oikein nättiä tekemistä. Isa rupesi parantamaan loppua kohti ja asenne tekemiseen oli todella hyvä. Ja kun motivation kautta pilkkua viilaamatta ollaan tätä tehty niin täytyy olla oikeinkin tyytyväinen. Liikkuri häiriö täytyy opetella ja yrittää pitää huolta ettei Isa pääse palkkaamaan itseään merkkejä kiertämällä, nyt ainakin parin liikkeen välissä taisi ottaa itselleen välipalkat lähellä olevien merkkien kiertämisellä.

Talvista

Veera

Veera 

Veera-mummo 11 vuotta kiitää

Intoa riittää

Tiistai iltana oli Rumiksen viikkotreenit. Itsellä oli niskat niin tuhannen jumissa ja päälle vielä karmea flunssa, joten juoksemisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Isa onneksi pelastaa ja hoitaa enimmältä osalta sen juoksemispuolen.

Keskiviikko iltana kävin agilityn omatoimivuoron aikana tokottelemassa kentän toisessa päässä molempien koirien kanssa. Taavin kanssa tiesinkin jo ennakkoon ettei sille ole mitään väliä mitä muuta kentällä tapahtuu kunhan se saa itse olla töissä. Ja vaikka Taavin kanssa ollaan muualla treenattukin ei se ole yli viikkoon päässyt kentälle ja olihan se intopiukeana. Ja tämähän voi tarkoittaa vain kauheaa mellakkaa (haukkumista, vinkumista,...). Tätähän sitä on yritetty työstää ja hetkittäin näytti jopa hyvältä, mutta nyt treenien alku oli suorastaan korviin käyvää. Haukkumalla Taavi ei töihin päässyt vaan vapautin sen aina kun louskutus alkoi. Suhteellisen nopeasti hoksasi, että suun ummessa pitäminen nopeuttaa palkan saamista. Tehtiin seuraamista, paljon käännöksiä jopa ympyröitä paikallaan, käännöksen suunnan näytin koiralle kääntämällä päätäni käännösen suuntaa juuri ennen kääntymistä. Varsinkin oikealle käännöksissä tämä helpotti koiran mukana pysymistä ja seuraaminen pysyikin tiiviinä koko ajan. Sitten se vinkuminen, tähän täytyy keksiä jotain. Koirahan ei välttämättä itse edes tiedä vinkuvansa, joten nyt täytyisi hilata virettä jompaan kumpaan suuntaan jotta siitä päästäisiin. Taavin tapauksessa kyse on todennäköisesti ylivireestä.
Isan suhteen en treeniltä hirmuisesti odottanut, koska neiti on sen verran aksahullu, että ennakkoajatus oli ettei me tehdä yhtään mitään :D Mutta kappas vaan etäisyyttä aksaaviin koiriin oli ilmeisesti riittävästi, koska Isa enimmän aikaa teki töitä oikein mallikkaasti eikä aluksi edes huomannut muita kentällä olevia koiria. Myös Isan kanssa tein seuraamista runsailla käännöksillä ja palkkasin tiuhaan. Isa selkeästi purki leluun normaalia enemmän häiriöstä aiheutunutta mielentilaansa ja hyvä niin. Pari kertaa Radalta karkasi koira Isaa kohti, mutta omistaja sai sen kutsuttua pois ennen kuin koirat pääsivät kohtaamaan. Ihana Isa työnteko jatkui näistä huolimatta hyvänä. Ehdottomasti Isalle täytyy tehdä nyt enemmän treenejä erilaisissa häiriöissä ja mieluiten vieraiden koirien ja ihmisten ollessa kentällä.

Torstaina kävimme kentällä itsekseen ja ohjelmassa oli ruutua, merkin kiertoa ja seuraamista sekä luoksetuloja molemmille. Otin ensin Taavin ja edellisen päivän mölyämis ongelma jatkui, siitä kuitenkin päästiin yli ja töihin. Ruudussa ei mitään ihmeellistä, Taavi tietää paikan minne täytyy mennä, mutta ei vaan pysty/ halua irrota kovin kauas minusta. jatkamme siis harjoittelua. Merkin kiertoa Taavi teki kahdella merkillä, palkka tuli välillä yhden merkin kiertämisestä, välillä joutui kiertämään kaksi. Luoksetulot jees, vauhtiakin alkaa olla jo hyvin kun on tehty ylipitkillä matkoilla.
Isa selvästi tykkää ruudun harjoittelussa ja lähtee käskystä kuin mummolta hammas. Matkan pidetessä rupeaa jäämään ensimmäisen ruutunauhan eteen eli paikka ei ole Isalle vielä ihan selvä. Treenit jatkukoon. Merkin kiertoa Isa ei ole tehnyt pitkään aikaan ja totesin, että viisain on aloittaa ihan läheltä ja kasvattaa siitä nopeasti matkaa pidemmäksi. Seuraamista jatkettiin edellisen päivän teemalla ja hyvin menee. Isaa ajoittain vaivannut edistäminen alkaa jäädä pois, koska käännösistä myöhästyy jos ei ole oikeassa paikassa.

Perjantaina kimppatreenit ja molemmat pääsi hommiin. Kiitos Saaran sain Isalle parhaan mahdollisen treenin kun Taavi teki Saaran ohjauksessa hommia. Taaviahan ei pätkääkään haittaa, että ohjaaja vaihtuu kunhan palkkaa tulee. Isalle sen sijaan olikin odotettua kovempi juttu, etä Taavi oli kentällä yhtäaikaa. Keskityttiin enimmäkseen leikkimiseen ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä.

Launtaina treenattiinkin siististi sisätiloissa kun ajeltiin mummolaan, jossa meillä on käytössä suht iso tila lampoasta, jossa siis ei enää pariin vuoteen ole lampaita ollut. Molemmille tein merkin kiertoa ja kapulanpitoa. Homma alkaa molempien osalta toimia.

Tokohuumassa

Lauantaina treenasin tokoa molemmilla koirilla. Pääasiallisena treenauksen kohteena oli ruutu.
Molemmille se tehtiin näyttöruutuna ja muutaman toiston jälkeen vahvistin oikeaa paikkaa ruudussa olemalla siellä itse valmiina.
Isan kanssa aloitin ihan ruutunauhan vierestä ja toisto toiston perään rupesin pidentämään matkaa, menee hyvin. Paikan vahvistuksissa oma ajoitus tärkeää ettei ehdi hurauttaa ohi ennen kuin pyöräytän sen ympäri. 
Ruudun lisäksi Isalle kapulan pitoa ja noutoa sekä seuraamista kapula suussa, niissä ei mitään ihmeempää.
Taavi teki ruutua myös samoilla opeilla Taisin kasvattaa matkaa ruutuun liian nopeasti, koska matkan kasvaessa Taavi tuppasi jäämään ruudun etupuolelle, paikkaa vahvistamalla saatiin kuitenkin pidemmiltäkin matkoilta onnistuneita suorituksia. Lisäksi kapulanpitoa, joka alkaa vihdoin luonnistua myös perusasennossa ja on Taavin mielestä jopa hirmuisen hauskaakin. Taavin kanssa täytyisi nyt tehdä kokeenomaisia treenejä.

Lisäksi kävin lauantaina Isan kanssa humppaamassa hitusen aksaa. Siinä ei  mitään ihmeempää. Helpohko rata, jossa oli pari tiukempaa mutkaa. Jarrut alkaa pikku hiljaa löytyä ja käännöksistä saatiin hyviä.

Maanantaina tokottelua kentällä Isan kanssa. Ruutua näyttöruutuna ja paikan vahvistamista ruudussa. Ruutunauha ja kartiot olivat erinäköiset kuin omat ja niitä vähän kummastelikin, mutta saatiin onnistuneita toistojakin. Pitäisi päästä tekemään enemmän eri paikkoihin ja erinäköisillä/ värisillä ruuduilla.
Seuraamisessa Isalla oli intoa enemmän kuin taitoa ja suoraan autosta otettuna meinasi ruveta pomputtamaan, mutta ensimmäisen palkatun (palkkasin nätistä seuraamisesta, en pomppimisesta) pätkän jälkeen pomppinen rupesi vähenemään. Ekan setin loppuun vielä paikkamakuu toisen koirankon tokotellessa ja leikkiessä vinkupallolla kentän toisessa päässä. Aluksi ei meinannut millään maltta pysyä paikallaan kun toisen koiran lelu kiinnosti niin kovasti. Paransi kuitenkin kun huomasi ettei tästä hommasta luistelemalla pääse ja naapurin palloa ei omaksi joka tapauksessa saa. Tästä tauolle.
Toisella pätkällä otin seuraamista, tunnarin,kaukokäskyjä/ kapulanpitoa sekä noutoa.
Nyt tuppasi edistämään melko reilusti, paransi kun rupesin tekemään reilusti käännöksiä. Käännöksissä harjoittelin itse katseen kääntämistä kääntymissuuntaan juuri ennen käännöstä. Toimii, käännösistä tuli huomattavsti nätimpiä ja onhan se koirallekin reilumpaa kuun tietää mihin suuntaan ollaan menossa. Muutoinkin seuraamisessa täytyisi nyt keskittyä myös omaan liikkumiseen (heiluuhan molemmat kädet, onko vauhti tarpeeksi reipas, käännökset selkeät jne.)
Tunnariin otin ensimmäistä kertaa myös väärät kapulat häiriöksi. Edelleen Isa etsii omaa heinikosta, muut kalupat on kentän reunassa ja Isan on mentävä niistä ohi päästäkseen etsimään omaa. Viimeisellä toistolla oma oli jo puolen metrin päässä muista kapuloista. Etsii tosi hyvin, kapulan suuhun saatua puraisee sitä iloisesti pari kertaa. Nyt siis treenattava tunnarikapulan pitoa erikseen :D Lelupalkka toimii tässä Isalla erinomaisesti ja nuuhkutus käy koko ajan heinokossa.
Kaukot yhdistit kapulanpitoon. Olen huomannut, että kapula suussa keskittyy kaukoihin paremmin. Liikkeiden vauhti kärsii, mutta tekee ne tosi tarkkaan ja kapulakin pysyy suussa. Tähän pitäsi pikku hiljaa ruveta kasvattamaan välimatkaa tai ainakin tehdä vaihtelevasti eripituisilla matkoilla. 
Noudossa ei mitään ihmeellissä, täytyy muistaa palkata vaihtelevasti palautuksen eri kohdissa. Niin helposti tulee palkattua aina samasta kohdasta.

Laiska viikko tai ei ehkä sittenkään

Viime viikonloppuna oltiin Isan kanssa PK-leirillä Kuhmossa. Isa pääsi ihka ensimmäistä kertaa harjoittelemaan esineruutua ja tokoa tehtiin myös.
Ruutuun saatiin ihan uudet neuvot, Isan kanssa tosin siinä ei ole ollut vielä mitään ongelmiakaan. Mutta uskon, että uusin ohjein päästää nopeammin paljon varmempaan lopputulokseen.

Maanantaina kävin itsekseni tokottelemassa Isan kanssa. Seuraaminen alkaa olla mallillaan, pientä edistämistä aina välillä on, mutta Isa korjaa sen kun vähän vilkaisee koiraan.

Tiistaina oli Rumiksen viikkotreenit, rata oli kohtuu helppo. Päällejuoksuissa minulla on vielä paljon petrattavaa, Isa ne tuntuu osaavan kun vaan kartturi toimii niin kuin kuuluukin. Kontaktit oli huonot, mutta ei niitä tosin hetkeen olla treenattukaan, pitänee taas ottaa työn alle. Keppit alkaa olla mallillaan, yhden kerran Isa ei malttanut jarruttaaja sujahti toisen kepin ohi.

Keskiviikkona aksan omatoimi vuorolla, Isa ei tehnyt paljon mitään. Valsseja kahdella vierekkäin olevalla hypyllä ja muutaman kerran kepit.

Torstai pyhitettiin lenkkeilylle ja pari tuntinen vierähtikin siellä täällä kierrellen oikein mallikkaasti. 

Taavi on lenkkeilyä lukuunottamatta laiskotellut koko viikon, ei näytä herraa haittaavan ollenkaan. Niin ja täyttihän Taavi keskiviikkona kokonaiset 8 vuotta. Aika on kyllä hujahtanut ihan huomaamatta.