Eipä ihme kyllä ollut. Isa oli todella nätisti ohjauksessa, lukuunottamatta paria (huikeen hienoa kylläkin) irtoamista maailman ääriin. Vuoroamme odotellessa ehdin jäädyttää varpaani sellaiseen syväjäähän ettei oma juokseminen ollut kovinkaan kaksista. En vaan kerinnyt oikein mihinkään ja ohjauksia täytyi ruveta riisumaan oikein urakalla. Toisaalta kyllä tykkään itsekkin sellaisesta simppelistä ohjaustyylistä. Saattanee johtua siitä, että Taaville riitti useimmiten ihan perusohjaaminen eikä mitään kikkakolmosia tarvinnut tehdä saadakseen Taavin kääntymään. Tokihan Isan vauhti on moninkertainen Taaviin verrattuna. Kesällä kun vielä Taavikin harrasti ja treenasin molemmat samalla kerralla tuntui Taavin kanssa meno toivottoman hitaalta ja jouduin sitä aina odottelemaan. Isan kanssa tuollaista luppoaikaa ei ole päinvastoin useimmiten käy niin, että huomaan jälleen kerran myöhästyneeni junasta eli minä vasta aloittelen ohjausta kun Isa on jo mennyt. Josap sitä joskus saisi tuosta Isan rytmistä kiinni.
Isan pujottelu kellotettiin tänään, aika oli 2,58 sekuntia, joka on kuulema nopea. Minulla itsellä ei ole käsitystäkään kuinka kauan koirat yleensä pujotteluun aikaa käyttää, mutta mielestäni tuo oli Isalta keskiverto suoritus eli ei vielä ihan niitä nopeampia, mutta ei toki hitainkaan.
Aksan jälkeen lähdettiin vielä Meijun ja Even kanssa lenkille Hiukkaan. Taavin jätin kotiin, mutta Isa pääsi pitämään aussi Vinskiä ja sheltti Ransua kurissa ja nuhteessä. Pari tuntinen vierähti nopsaan ja hauska oli huomata miten kuuliainen Isa on koirakavereista huolimatta.
Niin ja meinasi melkein unohtua, meillä on kimppablogi Caron, Isan, Pandoran, Ransun, Serin, Sylvin, Vilman ja Vinskin kanssa. Blogi löytyy osoitteesta https://agilityteamvuokatti.wordpress.com
Kuvapläjäys lenkiltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti