Pakkaset on tämän viikon pyörineet kolmenkympin huitteissa ja koirat on sekä pakkasten että emännän töissä viihtymisen takia olleet tyystin tekemättöminä. Taavin tiesinkin se etukäteen kestävän 4 päivää rennosti ottamista ei ole Taaville homma eikä mikään. Isan suhteen odotukset ei sen sijaan kovin korkealla ja arvelin etukäteen iltojen olevan melkoista rallia sisällä. Ilmeisesti neiti on kuitenkin viimeiste kuukausien aikana aikuistunut sen verran, että Isakin malttoi pakkaspäivät ottaa rennosti.
Tälle päivälle olin varannut molemmille koirille hieronnat. Edellisen kerran ne oli hierrotu elokuussa (huono emäntä kun on venyttänyt välin näin pitkäksi). Koira käsitteli nyt Jaana Tolonen klik kuten elokuussakin. Edellisellä kerralla Isa ei meinannut millään malttaa pysyä paikallaan ja käsittely olikin siitä johtuen hyvin levotonta. Nyt Isa pääsi käsiteltäväksi ensimmäisenä ja kas kummaa sehän osasikin rauhoittua hierottavaksi, aluksi tosin yritti nousta, mutta jonkin ajan päästä luovutti ja rauhoittui nauttimaan hieronnasta. Isasta ei isompi jumeja löytynyt, toisessa lavassa oli pientä kireyttä, joka aukesi helposti ja lannerangan alueella vähän jumia. Jospa pysyisi seuraavaan kertaan saakka yhtä vetreänä.
Taavilla arvasinkin etukäteen jumeja olevan, mutta uskoin ettei olisi niin pahassa kunnossa kuin edellisellä kerralla. Ja kyllähän niitä jumeja löytyi: molemmat lavat tukossa, selän jumit olivat siirtyneet etupäästä enemmän lannerankaan. Jaana sai elokuussa Taavin umpitukossa olevan selän yhdellä hoitokerralla auki ja onneksi selkä ei niin pahaan jumiin nyt hoitojen välillä ollut ehtinyt mennä. Taavissa on se hyvä puoli, että se malttaa köllötellä kaikessa rauhassa vaikka hierottavat kohdat olisivat pahassakin juntturassa. Selvästi näkee, että se nauttii hieronasta ja ottaa omasta ajastaan kaiken irti. Taavin hierontaväliksi sovittiin kolmisen kuukautta ja nyt täytyy pitää tuosta kiinni niin pysyy vanha herrakin vetreänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti