Ei mitään ja kuitenkin melkoisesti

Viimeiset pari viikkoa on ollut varsin laiskaa koirien treenirintamalla. Toisin sanoen en ole varsinaisesti mennyt treenaamaan, mutta arjessa on tullut kyllä ohimennen Lillin kanssa opiskeltua vaikka mitä. Nämä tuppaa aina unohtumaann, koska ne yleensä tulee tehtyä sen kummemmin suunnittelematta.

Viikko sitten oltiin Isan kanssa Rukan roihuralleissa. Saaliina hyviä ja vähemmän hyviä hylkyjä ja yksi 5 virhepisteen rata. Molemmilla taisi olla radoilla enemmän intoa kuin älyä. Kesän harjoittelu on tehnyt tehtävänsä ja rimat pysyy, olisiko koko viikonlopun aikana pari rimaa tipahtanut. Sitä en toki tiedä olenko minä opetellut ohjaamaan niin, että rimat pysyy vai onko Isalle todella tullut malttia suorittaa hypyt niin kuin ne kuuluukin.

Syksykin on tullut ja sen myötä näköjään tänä vuonna myös harmaus ja vesisateet. Onneksi sade on vain pukeutumiskysymys, joten metsässä on viihdytty ja parilla reissulla olen jaksanut jopa ulkoiluttaa kameraa siellä.

Syksy saapuu

ja sitä myöten kisakausi alkaa.
Tokot käytiin extempore jo kokeilemassa. Viikko ennen koetta keksin, että voisi Isan kanssa käydä kokeilemassa. Alla vuosi vähemmällä treenillä ja alunperinkin nuo alokasluokanliikkeet on olleet meillä kaikista vähimmällä harjoittelulla, seuraamista lukuunottamatta toki.  Viikossa ehti hyvin ketjuttaa liikkeet. Ennen koetta tiesin, että Isa osaa vaikka unissaan tehdä kaikki oikein, viretila on toinen juttu.

Kehän ulkopuolella paikkamakuuseen menoa odottaessa totesin etten saa Isaan mitään kontaktia, se vain tempoi kohti kehää. Annoin olla ja jutustelin itse kavereiden kanssa. Toki pinesti alkoi hiipimään mieleen, että mitäköhän tästäkin tulee. Kun päästiin omalle paikalla olo tontille, irroitin hihnan niin Isakin muuttui täysin, se oli heti välittömästi töissä.

Saman se teki myös yksilökehiin mentäessä, tällä kertaa tempoi ja riuhtoi ehkä vieläkin enemmän. Siinä missä muut valmisteli ja viritteli koiriaan minä yritin saada sen pysymään paikallaan tai oikeastaan en edes sitä, pidin vain tiukasti hihnasta kiinni. Jos en olisi käynyt sen kanssa niin monia aksakisoja olisin saattanut tässä kohtaa perääntyäkin, mutta siellähän se on ihan samanlainen. Mielessä ei ole muu kuin tuleva työ ja töihin on kiire päästä. Tosin ylempiin luokkiin on ehkä harjoiteltava hallitumpi kehään meno. Ihmeesti vire oli

Pisteiden puolesta koe meni täydellisesti eli täydet pisteet kaikista liikkeistä. Tuomari oli tosin löysempi kuin minä itse ja jos olisin itse ollut tuomaroimassa niin olisin rokottanut pisteitä pois muutamista pikku seikoista.

Isalle siis ALO1 pistein 200/200, kunniapalkinto ja luokkavoitto

Lilli on jo 14 viikkoa ja elämän opiskelu jatkuu edelleen. Mitään ihmeempää ei sen kanssa olla harjoiteltu tai varmaan ollaan kun joka päivä tehdään jotain pientä. Mukava kakara, joka todellakin kuuntelee, mitä sille sanotaan. Vieläkään ei onneksi ole kiire minkään lajin kanssa, toko on tällä hetkellä itsellä eniten mielessä ja kovasti tekisi jo mieli ihan liikkeitäkin ruveta opettamaan ja toki jotain on jo harjoiteltukin.
Agilityn osalta en tällä kertaa aio pitää minkäänmoista kiirettä, sen ehtii kyllä. Putki ja siivekkeen kiertäminen on opeteltu, mutta eipä juuri muuta. Muutoin on harjoiteltu enemmän lajia tukevia asioita.