Vapaapäivä

Mitenkäs muutenkaan ykkösvapaa ja pakkanen huitelee koko ajan kahdenkympin hujakoilla. Onneksi se ei ole kuin pukeutumiskysymys. Ainoa mikä harmittaa niin tänään olisi ollut Isan aksatreenit Rumiksella, mutta ne peruuntuivat pakkasen takia.Kyllä me toki sen edestä puuhasteltu kaikkea muuta. Koirat ovat edelliset 4 päivää olleet vanhemmillani hoidossa työpäivieni ajan ja sinnehän sitä piti kurvata tänäänkin. Ulkoiltiin useammassa pätkässä, Isa ja Taavi ei kyllä liiemmin pakkasta pelkää enkä viitsinyt niitä sitten loimittaakaan kun irti saivat rällätä. Isaa näytti palelevan yhden pienen hetken, lienee pistellyt lunta hyvällä ruokahalulla naamariinsa. Liikkeessä kun pysyivät niin ei tehnyt kummallakaan heikkoa. 11-vuotias Veera sen sijaan paleli ja sille laitoinkin sitten loimen ja tossut, rupesi mummo tarkenemaan.

Töiden takia on jäänyt kyllä treenaaminen aivan minimiin, käytännössä ei olla tehty minkään lajin eteen yhtään mitään. Onneksi meillä on entinen lampola käytettävissä ja kun se on vielä lämmitettykin niin kylläpä kelpasi treenata kun lämmintä oli ruhtinaalliset kolme astetta.

Tokot a'la Isa

Kovin hyvää treenisuunnitelmaa en etukäteen tehnyt joten tehtiin vähän kaikkea. Seuraamisella aloitettiin. Isalla meinasi mopo lähteä käsistä, niin innoissaan se oli töihin pääsemisestä. Sivuttaisaskelia ja peruuttamista otettiin myös seuraamiseen, eihän se vielä mitään nättiä ole, mutta tekemisen innosta ei näissäkään ole puutetta.

Seuraavaksi ruutu, ei mitään ihmeellistä, juoksi suoraan keskelle ruutua, käskin maahan, kävelin itse jonkin epämääräisen kaavio ja kutsuin seuraamiseen. Tämä jätettiin yhteen toistoon, kerrankin muistin ettei kannata kaiva verta nenästään ja jäädä hinkuttamaan nappiin mennyttä harjoitusta.

Noutoa tehtiin myös, menee kyllä tosi nätisti ja vaikka tykkääkin tästä kuin hullu puurosta niin malttaa rauhassa odottaa perusasennossa lupaa lähteä kapulaa hakemaan. Palautukseen haluaisin edelleenkin lisää vauhtia, mutta täytynee ainakin toistaiseksi olla tyytyväinen, palauttaa se kuitenkin laukalla.

Merkin kierto nouto hässäkkä, ilmiselvästi täytyy nyt tehdä paljon pelkkiä merkin kiertoja, nyt ennakoi pysäytyskäskyä, muuten hieno. 

Ruutua tein vielä erikseen merkin kierron kautta, välillä meinaa jäädä ruudun etureunaan. Jokaisesta tuollaisesta puolihuolimattomasta kutsuin pois ja lähetin uudestaan merkin kierron kautta. Heittokäsi on selkeästi tarkentunut, onnistuin viskaamaan lelun Isalle oikeaan osoitteeseen kun haki oikean paikan ruudussa. Alkuunhan viskasin lelun ihan mihin suuntaan sattuu varsinkin pitemmiltä matkoilta :D

Kaukoissa on nyt ruvettu tekemään välimatkaan, tekniikan pitäisi olla Isalla kohdallaan, mutta maltaako tehdä vaihdot kunnolla kun olen kauenpana on toinen juttu. Nyt tehtiin maahan-istu-maahan vaihtoja noin viidestä metristä. Paransi koko ajan, palkkasin heittämällä lelun Isan taakse, tämä toimii ainakin  meillä kun ei tarvitse miettiä sitä selän takana olevaa lelua.

Ja kerrankin muistettiin  tehdä myös paikallaoloja. Kun treenikavereita eikä muitakaan häiriöitä ollut täytyi ne järjestää itse. Alkuun vain höntsäsin itse edes takaisin, välillä olin piilossa ja välillä muuten vaan hillumassa siellä ja täällä. Näissä ei mitään ongelmaa. Sitten treenikasista syli täyteen leluja ja niitä viskomaan sinne ja tänne. Ensimmöisellä kerralla ei ongelmia ja vapautin jo maassa olevalle lelulle. Olisiko tämä paikkamakuu kestänyt noin kolme minuuttia. Leikin jälkeen käskytin uudelleen maahan ja hain lisää leluja kassista (juu, meillä on niitä aina mukana riittävästi ;) ). Kävin ensin piilossa ei ongelmaa, jäin leluvuoren kanssa seisomaan Isaa vasta päätä ja rupesin heittelemään leluja Isan yli. Ei ongelmia siihen saakka kun lempipatukka singahti Isan pään yli, sitä se ei vaan kestänyt. Kerroin Isalle ettei tuo ole sallittua ja pyysin tuomaan lelun minulle. Takaisin maahan ja heitin saman lelun uudelleen, ei pysynyt vieläkään, mutta nyt pysähtyi voivotteluun ennen lelua. Uudelleen maahan ja taas uusi heitto, nyt pysyi ja heti vapautus sille ihanaiselle patukalle. Tehtiin vielä kolmaskin paikkamakuu ja nyt pysyi niin kuin pitikin. Tällä kertaa vapautin vasta sivulta lelulle. Jospa päästäisiin riviinkin tai muutoin häiriöön noita paikalla oloja treenaamaan. Muutenkin tarvittaisiin melkoisesti häiriötreenejä alle ennen kuin kokeeseen uskaltaa mennä.

Mitenkäs te olette ratkaisseet tämän talviajan treenaamisen jos lämpimään ei pääse treenaamaan?

Superkivaa

Tuli talvi ja pakkanen. Ei näy parinkymmenen asteen pakkanen noita hömelöitä haittaavan yhtään, päinvastoin entistä enemmän haluaisivat olla ulkona.

Parit tokotreenit on edellisen päivityksen jälkeen ehditty tehdä. Joulupäivänä Isan kanssa tehtiin (yllätys, yllätys) ruutua, merkin kiertoa, kontaktiesteiden loppuja, seuraamista ja nouto pääsi tehotreeniin.

Merkinkierto on edelleen pop ja sitä käytänkin usein palkkana muissa liikkeissä. Samoin luoksetulon stoppeja on harjoiteltu sen avulla. Ruudussa on oikea paikka löytynyt ja hinku päästä ruutuun on selvästi kasvanut. Tämä saatiin aikaiseksi sillä, että ruudusta pääsi tekemään jotain vielä kivempaa, käytännössä merkin kiertoon tai eteenmenoon. Seuraamiseen olla löydetty oikea vire ja nyt sekin alkaa olla molempien mielestä hauskaa. Noutoa tehtiin ihan kokonaisena, välillä palkkasin ennen kapulan luovutusta ja välillä vasta kun olin ottanut kapulan itselleni. Isa menee vauhdilla kapulle, mutta palautusvauhti ei vielä ole sitä minkä haluaisin sen olevan. Täytynee vähän tuumailla miten siihenkin saadan draivi päälle...tuleeko se kun vaan tekee vai vaatiiko muitakin toimenpiteitä.

Taavi treenaili joulupäivänä merkinkiertoa ja seuraamista ja kas kummaa myös noutoa. Mellakkahan siitä tietty meinasi alkuun tulla kun olin päättänyt koko treenin tehdä lelulla. Ruokapalkalla Taavi vielä pystyy pitämään suunsa supussa jollain lailla, mutta lelulla herra ei kerta kaikkiaan jouda odottamaan käskyjä eikä palkkaakaan hetkeäkään. Loppujen lopuksi treeni kääntyi enemmän leikkimisen puolelle ja ensimmäistä kertaa ikinä Taavin kanssa tehtiin leikissä myös rauhan vaihe. En olisi ikinä uskonut, että Taavi sen kykenee tekemään. Mutta sepä pääsi yllättämään ja puhisi lelu suussa aikansa ja kun pyysin irrottamaan irrotti nätisti. Ja siitä nopsaan merkin kiertoon (haukkumatta) ja uudelleen leikkimään. Ja taas uudestaan rauha ja töihin. Tästäköhän se onkin koko ajan kiinni, minä olen leikkinyt sen kanssa väärin??

Kato äishkä! Mä tuon sulle lahjan.

Veera-mummokin pääsi joulun kunniaksi hetkeksi treenaamaan. Ei siitä kyllä Veeran kanssa lelulla meinannut mitään tulla kun lelua olisi pitänyt saada kytätä vähän matkan päästä koko ajan. Teki se kuitenkin istumisia ja perusasentoja. Ehkäpä se mummolle on ihan riittävästi, ei 11-vuotiaana enää hirmusti tarvitse opiskellakaan, riittää kun pitää kivaa.

Tiistai-tokot

Tänään jatkettiin siitä mihin perjantaina jäätiin. Isa teki ruutua tällä kertaa kokonaisena VOI-luokan liikkeenä pari kertaa. Hyvin toimi vaikka ei olla aikaisemmin kokonaisen tehtykään. Ruutuun lähetyksiä tein myös EVL:n malliin, hyvin löytyy myös sillä tavoin. Testasin ekaa kertaa myös EVL:n kierto, nouto, hyppy-hässäkän. Hyppyjä meillä ei tosin ollut, mutta kaikilla pysäytys vaihtoehdoilla (istumista täytyi pari kertaa treenata) ja molemmilta reunoilta kapuloiden tuonti onnistui. Kyllä minä vaan päivä päivältä enemmän tuosta pikku-kirpusta tykkään. Se ikään kuin oppii itsekseen asioita, Taavin kanssa saa taistella, että liikkeisiin saa edes pieniä edistymisiä. Kaukoja noin 5 metrin matkalta. Tosi vähän on vielä etäisyyttä näihin tehty ja taisi olla toinen kerta kun menin vähän kauemmaksi koirasta. Pari kertaa seisomaan nousussa otti muutamia askeleita eteenpäin, näistä vapautin ja kävin viemässä takaisin alkuperäiseen paikkaan. Saatiin myös useampi erittäin hyvä ellei täydellinenkin suoritus useammalla vaihdolla. Noutoa otettiin myös erikseen, palautukseen alkaa tulla vauhtia, se taitaa löytyä ihan vaan tekemällä joten ei hätäillä tämän kanssa. Ja entäs seuraaminen sitten, tänään se oli juuri sellaista kuin haluankin. Tai siis enhän minä näe miltä se näyttää, mutta ainakin Isa piti paikan koko ajan käännyttiinpä mihin suuntaan tahansa. Perusasentoja otettiin erikseen, näistä tulee palkattua aivan liian harvoin, varsinkin kun meillä palkkana on pääsääntöisesti lelu ja tänäänkään ei nameja edes ollut mukana. 

Taavikin kävi pikaisesti treenamassa, vai seuraamista, ruutua ja merkin kiertoa. Ääntä tämän päivän harkoista löytyi kylliksi ja lopetettiinkin ne hyvin lyhyeen :D

Isalle täytynee pikku hiljaa ruveta suunnittelemaan ALO-luokan koetta. Paikalla olot meillä tosin on jääneet aika lailla treenaamatta. Taavin ja Veeran ympärillä rillutellessa on Isa toki paikalla olo tehnyt, mutta ryhmäpaikalla olot meillä on kokonaan tekemättä. Ehkäpä haluan niitä useammankin kerran kokeilla ennen koetta, samoin muut liikkeet täytyisi ainakin muutamia kertoja käydä läpi vieraissa paikossa.

Ja onhan tänään toki nautittu myös aurinkoisesta pakkaspäivästä.

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

Rullahuuli-Tauno

Intoa riittää

Tiistai iltana oli Rumiksen viikkotreenit. Itsellä oli niskat niin tuhannen jumissa ja päälle vielä karmea flunssa, joten juoksemisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Isa onneksi pelastaa ja hoitaa enimmältä osalta sen juoksemispuolen.

Keskiviikko iltana kävin agilityn omatoimivuoron aikana tokottelemassa kentän toisessa päässä molempien koirien kanssa. Taavin kanssa tiesinkin jo ennakkoon ettei sille ole mitään väliä mitä muuta kentällä tapahtuu kunhan se saa itse olla töissä. Ja vaikka Taavin kanssa ollaan muualla treenattukin ei se ole yli viikkoon päässyt kentälle ja olihan se intopiukeana. Ja tämähän voi tarkoittaa vain kauheaa mellakkaa (haukkumista, vinkumista,...). Tätähän sitä on yritetty työstää ja hetkittäin näytti jopa hyvältä, mutta nyt treenien alku oli suorastaan korviin käyvää. Haukkumalla Taavi ei töihin päässyt vaan vapautin sen aina kun louskutus alkoi. Suhteellisen nopeasti hoksasi, että suun ummessa pitäminen nopeuttaa palkan saamista. Tehtiin seuraamista, paljon käännöksiä jopa ympyröitä paikallaan, käännöksen suunnan näytin koiralle kääntämällä päätäni käännösen suuntaa juuri ennen kääntymistä. Varsinkin oikealle käännöksissä tämä helpotti koiran mukana pysymistä ja seuraaminen pysyikin tiiviinä koko ajan. Sitten se vinkuminen, tähän täytyy keksiä jotain. Koirahan ei välttämättä itse edes tiedä vinkuvansa, joten nyt täytyisi hilata virettä jompaan kumpaan suuntaan jotta siitä päästäisiin. Taavin tapauksessa kyse on todennäköisesti ylivireestä.
Isan suhteen en treeniltä hirmuisesti odottanut, koska neiti on sen verran aksahullu, että ennakkoajatus oli ettei me tehdä yhtään mitään :D Mutta kappas vaan etäisyyttä aksaaviin koiriin oli ilmeisesti riittävästi, koska Isa enimmän aikaa teki töitä oikein mallikkaasti eikä aluksi edes huomannut muita kentällä olevia koiria. Myös Isan kanssa tein seuraamista runsailla käännöksillä ja palkkasin tiuhaan. Isa selkeästi purki leluun normaalia enemmän häiriöstä aiheutunutta mielentilaansa ja hyvä niin. Pari kertaa Radalta karkasi koira Isaa kohti, mutta omistaja sai sen kutsuttua pois ennen kuin koirat pääsivät kohtaamaan. Ihana Isa työnteko jatkui näistä huolimatta hyvänä. Ehdottomasti Isalle täytyy tehdä nyt enemmän treenejä erilaisissa häiriöissä ja mieluiten vieraiden koirien ja ihmisten ollessa kentällä.

Torstaina kävimme kentällä itsekseen ja ohjelmassa oli ruutua, merkin kiertoa ja seuraamista sekä luoksetuloja molemmille. Otin ensin Taavin ja edellisen päivän mölyämis ongelma jatkui, siitä kuitenkin päästiin yli ja töihin. Ruudussa ei mitään ihmeellistä, Taavi tietää paikan minne täytyy mennä, mutta ei vaan pysty/ halua irrota kovin kauas minusta. jatkamme siis harjoittelua. Merkin kiertoa Taavi teki kahdella merkillä, palkka tuli välillä yhden merkin kiertämisestä, välillä joutui kiertämään kaksi. Luoksetulot jees, vauhtiakin alkaa olla jo hyvin kun on tehty ylipitkillä matkoilla.
Isa selvästi tykkää ruudun harjoittelussa ja lähtee käskystä kuin mummolta hammas. Matkan pidetessä rupeaa jäämään ensimmäisen ruutunauhan eteen eli paikka ei ole Isalle vielä ihan selvä. Treenit jatkukoon. Merkin kiertoa Isa ei ole tehnyt pitkään aikaan ja totesin, että viisain on aloittaa ihan läheltä ja kasvattaa siitä nopeasti matkaa pidemmäksi. Seuraamista jatkettiin edellisen päivän teemalla ja hyvin menee. Isaa ajoittain vaivannut edistäminen alkaa jäädä pois, koska käännösistä myöhästyy jos ei ole oikeassa paikassa.

Perjantaina kimppatreenit ja molemmat pääsi hommiin. Kiitos Saaran sain Isalle parhaan mahdollisen treenin kun Taavi teki Saaran ohjauksessa hommia. Taaviahan ei pätkääkään haittaa, että ohjaaja vaihtuu kunhan palkkaa tulee. Isalle sen sijaan olikin odotettua kovempi juttu, etä Taavi oli kentällä yhtäaikaa. Keskityttiin enimmäkseen leikkimiseen ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä.

Launtaina treenattiinkin siististi sisätiloissa kun ajeltiin mummolaan, jossa meillä on käytössä suht iso tila lampoasta, jossa siis ei enää pariin vuoteen ole lampaita ollut. Molemmille tein merkin kiertoa ja kapulanpitoa. Homma alkaa molempien osalta toimia.

Tokohuumassa

Lauantaina treenasin tokoa molemmilla koirilla. Pääasiallisena treenauksen kohteena oli ruutu.
Molemmille se tehtiin näyttöruutuna ja muutaman toiston jälkeen vahvistin oikeaa paikkaa ruudussa olemalla siellä itse valmiina.
Isan kanssa aloitin ihan ruutunauhan vierestä ja toisto toiston perään rupesin pidentämään matkaa, menee hyvin. Paikan vahvistuksissa oma ajoitus tärkeää ettei ehdi hurauttaa ohi ennen kuin pyöräytän sen ympäri. 
Ruudun lisäksi Isalle kapulan pitoa ja noutoa sekä seuraamista kapula suussa, niissä ei mitään ihmeempää.
Taavi teki ruutua myös samoilla opeilla Taisin kasvattaa matkaa ruutuun liian nopeasti, koska matkan kasvaessa Taavi tuppasi jäämään ruudun etupuolelle, paikkaa vahvistamalla saatiin kuitenkin pidemmiltäkin matkoilta onnistuneita suorituksia. Lisäksi kapulanpitoa, joka alkaa vihdoin luonnistua myös perusasennossa ja on Taavin mielestä jopa hirmuisen hauskaakin. Taavin kanssa täytyisi nyt tehdä kokeenomaisia treenejä.

Lisäksi kävin lauantaina Isan kanssa humppaamassa hitusen aksaa. Siinä ei  mitään ihmeempää. Helpohko rata, jossa oli pari tiukempaa mutkaa. Jarrut alkaa pikku hiljaa löytyä ja käännöksistä saatiin hyviä.

Maanantaina tokottelua kentällä Isan kanssa. Ruutua näyttöruutuna ja paikan vahvistamista ruudussa. Ruutunauha ja kartiot olivat erinäköiset kuin omat ja niitä vähän kummastelikin, mutta saatiin onnistuneita toistojakin. Pitäisi päästä tekemään enemmän eri paikkoihin ja erinäköisillä/ värisillä ruuduilla.
Seuraamisessa Isalla oli intoa enemmän kuin taitoa ja suoraan autosta otettuna meinasi ruveta pomputtamaan, mutta ensimmäisen palkatun (palkkasin nätistä seuraamisesta, en pomppimisesta) pätkän jälkeen pomppinen rupesi vähenemään. Ekan setin loppuun vielä paikkamakuu toisen koirankon tokotellessa ja leikkiessä vinkupallolla kentän toisessa päässä. Aluksi ei meinannut millään maltta pysyä paikallaan kun toisen koiran lelu kiinnosti niin kovasti. Paransi kuitenkin kun huomasi ettei tästä hommasta luistelemalla pääse ja naapurin palloa ei omaksi joka tapauksessa saa. Tästä tauolle.
Toisella pätkällä otin seuraamista, tunnarin,kaukokäskyjä/ kapulanpitoa sekä noutoa.
Nyt tuppasi edistämään melko reilusti, paransi kun rupesin tekemään reilusti käännöksiä. Käännöksissä harjoittelin itse katseen kääntämistä kääntymissuuntaan juuri ennen käännöstä. Toimii, käännösistä tuli huomattavsti nätimpiä ja onhan se koirallekin reilumpaa kuun tietää mihin suuntaan ollaan menossa. Muutoinkin seuraamisessa täytyisi nyt keskittyä myös omaan liikkumiseen (heiluuhan molemmat kädet, onko vauhti tarpeeksi reipas, käännökset selkeät jne.)
Tunnariin otin ensimmäistä kertaa myös väärät kapulat häiriöksi. Edelleen Isa etsii omaa heinikosta, muut kalupat on kentän reunassa ja Isan on mentävä niistä ohi päästäkseen etsimään omaa. Viimeisellä toistolla oma oli jo puolen metrin päässä muista kapuloista. Etsii tosi hyvin, kapulan suuhun saatua puraisee sitä iloisesti pari kertaa. Nyt siis treenattava tunnarikapulan pitoa erikseen :D Lelupalkka toimii tässä Isalla erinomaisesti ja nuuhkutus käy koko ajan heinokossa.
Kaukot yhdistit kapulanpitoon. Olen huomannut, että kapula suussa keskittyy kaukoihin paremmin. Liikkeiden vauhti kärsii, mutta tekee ne tosi tarkkaan ja kapulakin pysyy suussa. Tähän pitäsi pikku hiljaa ruveta kasvattamaan välimatkaa tai ainakin tehdä vaihtelevasti eripituisilla matkoilla. 
Noudossa ei mitään ihmeellissä, täytyy muistaa palkata vaihtelevasti palautuksen eri kohdissa. Niin helposti tulee palkattua aina samasta kohdasta.

Tokoa ja agi epikset

Tällä viikolla on tokoteltu joka päivä. Keskiviikkona treenattiin isommassa porukassa ja saatiin hyviä vinkkejä moneen liikkeeseen.

Taavin tokot

Keskiviikkona Taavi teki ruutua kosketusalustalla sekä kokeilin merkin kierron ja ruudun yhdistämistä eli merkin kierrosta suoraan ruutuun. Ruutu itsekseen meni hyvin, mutta merkin kierrossa tuli se ongelma, että Taavi oli vailla palkkaa heti merkin kierettyään ja jäi minun ja ruudun välille etsimään makupalaansa maasta vaikka sitä ei siellä ollutkaan.

Ryhmäpaikalla oloissakin Taavin kävi pönöttämässä. Niissäpä ei mitään ihmeellistä ollut. Siellä se törötti, paikka istumisesta kutsuin Taavin luokse, näin rivin muut koirat saivat vähän esimakua EVL:n paikalla oloista. 

Lisäksi tein Taaville seuraamista ja jääviä. Kapulan ptio tuotti jälleen tuskaa. Taavi kyllä pitää sitä, mutta mielellään se ei sitä suuhunsa ota. Mutta rupesihan se kapula kelpaamaan ja muuttui jopa haluttavaksi kun pakitin Taavin edessä ja välillä kapula meni selän taakseni piiloon. Herra jopa hyppi minua vasten saadakseen kapulan.

Ohjatun noudon suuntia Taavi teki ensimmäisen kerran. Aluksi ei oikein malttanut keskittyä vaan ryhtäsi ihan mille kupille sattuu ja jos siellä ei evästä ollut juoksi toiselle. Muutaman toiston jälkeen homma alkoi kuitenkin toimia.

Torstaina kaatosateessa tein Taaville lyhyesti taas kapulan pitoa hetsaamalla. Olen nyt vaihtanut kapulan isompaan ja se tuntuu Taaville sopivan paremmin kuin pienempi. Se rupesi jopa vetämään vastaan kun esitin etten annakkaan sille koko kapulaa ja juoksi jopa vierellä kapula suussa, ehkä tästä vielä hyvä tulee.

Perjantaina Taavi jatkoi kapulanpito harjoituksia, nyt pitäisi vaan itse osata viedä liikettä eteenpäin ja "vaatia" siltä kokonaista suoristusta. Se kyllä pystyisi siihen, mutta olen tainnut opettaa sen pääsemään tästä hommasta helpolla. Hetsaamalla mentiin edelleen, mutta välillä otin sivulle ja annoin kapulan Taaville suuhun. Siinäpä sitä sitten törötettiin :D

Lisäksi Taavi teki seuraamista, jääviä ja ohjatun noudon suuntia. Suunnat alkaa pikku hiljaa sujua ja Taavi malttaa kuunnella mitä minä sanon ja toimia sen mukaan.

Isan agit ja tokot

Isakin oli keskiviikkon porukka treeneissä. Itselle tärkein projekti on tällä hetkellä lelun palautukset ja Isa olikin pitkässä liinassa, jotta ei pääse rilluttelemaan lelun kanssa ympäri kenttää. Isa aloitti treenit ohjatun noudon suunnilla. Appari vei kaksi ruokakuppia,  joissa toisessa oli lelu kapuloiden tilalle. Siirsin Isan eteeni n. metrin päähän istumaan kuono minuun päin ja lähetin. Ei virheen virhettä, joka ikinen kerta suorilla epäröimättä oikealle kupille. Olin juuri edellisenä iltana lueskellut katseen voimasta ja ohjasinkin Isan aina katseella ja suunta käskyllä oikealle kupille, uskomatonta mikä voima katseen suunnalla on. Lisäksi Isa teki ruutua kosketusalustalla ja lyhyitä seuraamispätkiä. Paikkamakuun se teki itsekseen, kentällä oli tuolloin kaikki treenikaverit ilman koiria.

Torstain agit

Illalla satoi kaatamalla, mutta eipä sitä malttanut olla kentälle menemättäkään kun oli keksinyt asian joka on pakko saada treenata heti. Kyseessä oli niinkin monimutkainen asia kuin takaaleikkaukset pituudelle ja muurille. Ja treeni tuli kyllä tarpeeseen lähinnä varmaankin minulle, koska toiseen suuntaan leikkaukset, tiukatkin, sujuivat kuin vettä vaan toinen suunta sen sijaan tuotti suuria hankaluuksia. Näiden erikoisesteiden esteosaamisen opettamista täytyy ehdottomasti jatkaa, erilaisia ohjauksia ja tulokulmia harjoitellaan niille siis jatkossakin. Näiden nyt harjoiteltujen lisäksi ainakin rengas ja okseri täytyy vielä läpi.

Perjantaina taas tokoiltiin. Edelleen Isan treenijohtava ajatus oli lelun palautukset ja ne alkaa pikku hiljaa toimia. Tosin neiti on edelleen liinassa, mutta nyt ei liiemmin edes halua omatoimiseen rillutteluun ollut. Siinä sivussa tein Isalle ensimmäistä kertaa noudon kokonaisena, ohjatun noudon suuntia, pitempiä seuraamispätkiä, jääviä, luoksetulon ja paikkamakuun, toki kapulan pitoa otettiin myös erikseen. On se vaan ihan super, mitä tuohon tekemiseen tulee.

Illaksi vielä hurautettiin Kajaaniin ja RumisCupin viimeiseen osakilpailuun. Ostin Isalle kaksi starttia. Ennakkoon olin miettinyt, että yksikin riittäisi oma baletti ei nimittäin oikein kestä jos kaksi kertaa mennään sama rata. Ja niinhän siinä kävi taas. Ensimmäinen rata oli aivan mieletön, pari virhettä siellä onnistuin itse tekemään. Yhteistyö Isan kanssa on kuitenkin saumatonta, voiko tämä olla tottakaan. Jälkimmäisellä radalla minun paketti sitten levisi useammasakin kohtaa ja ehdin jopa hetkittäin unohtaa koko radan. Myös Isa kävi melkoisen kuumana ja rimat lenteli vähän sinne sun tänne.

Agin viikkotreenit ja tokoa

Tänään oli Isan Rumiksen viikkotreenit. Edelleen jaksan kummastella miten kevyttä sen kanssa on huristella. Eilinen kontaktitreeni oli tuottanut tulosta ja nyt osui esteillä oikeaan kohtaan. Tosin ensi yrittämällä Isa päätti itse korjata keinun kontaktin kun ainoastaan yksi takanen jäi esteelle.Kadonneita jarruja metsästettiin jälleen eli jaakotuksia väännettiin ihan urakalla. Kun on hyvät perustelut niin Isakin kyllä jarruttaa :D vaikka mieluitenhan se kyllä juoksisi sata lasissa. Täytynee ruveta itsenäisestikin tekemään kiemuiraisempia ratoja ja opetella itsekin ohjaamaan Isaa myös läheltä. 

Tokot

Molemmat koirat pääsivät tokottamaan heti Isan aksatreenien jälkeen. Taavi teki ensin ruutua. Ruudussa oli kosketusalusta. Selvästi kovassa häiriössä harjoittelu on tuottanut tulosta ja vieraalla kentälläkin ruutu löytyi helposti. Toki aloitettiin ensin ihan lyhyeltä matkalta ja siitä sitten siirryttiin pikku hiljaa kauemmaksi. Hyvin meni laukalla joka kerta. Viimeisellä kerralla otettiin kosketusalusta pois ruudusta, tuolloin jäi ruudun etureunaan, mutta kuitenkin meni ihan ruutuun asti. Palkkasin nakkaamalla ruokaa ruutuun.

Isakin kävi ruutuilemassa. Myös Isa löysi ruudun helposti vieraassa paikassa ja on selvästi ymmärtänyt mihin pitää mennä. Isan palkkasin heittämällä lelun ruutuun.

Seuraavaksi pääsi Taavi tekemään ALO-luokan liikkeitä. Palkka pakasterasiaan ja rasia odottamaan kentän reunalle. Palkkana oli normaalista poiketen lihamureketta ja ja ei oikein malttanut keskittyä kun niin mahtavat herkut oli odottamassa. Seuraamisen sai aloittaa useamman kerran uudestaan kun Taavi vaan ei pystynyt olemaan hiljaa. Lopulta saatiin säädyllinen suoritus ja Taavikin pääsi nautiskelemaan palkastaan. Liikkeestä maahan meno ja luoksetulo menivät mallikkaasti ja ilman isompia mutinoita. Lopuksi vielä Taavin bravuuri kaukot ja siitä tauolle.

Isa teki vuorollaan seuraamista, liikkeestä maahan menon, paikka makuun, luoksetulon, kaukot ja seuraamista käskytettynä sekä erikseen kapulanpitoa. Ainoastaan paikkamakuusta kävin makupalalla palkkaamassa, muutoin kapulanpitoa lukuunottamatta hurautettiin homma pakettiin yhdellä kertaa. Ja eipä voi kyllä moittia. Häiriötreenit on tässäkin ilmeisesti tuottaneet tulosta, koska Isa malttoi keskittyä koko ajan todella hyvin. Kapulan pitoon täytyy nyt tuoda lisää haastetta, kaukot kaikkine vaihtoineen onnistuu kapula suussa, mutta sivulla ei kykene olemaan kapulan suussa ollessa. Tätä siis treenataan. Otin vielä Isalle paikkamakuun erillisenä lopuksi, ei olla liiemmin tehty niitä muiden koirien kanssa joten kaikki tilaisuudet on käytettävä. Vähän pää pyöri, mutta ei se minnekään ollut paikaltaan lähdössä. 

Taavi pääsi kentälle vielä kolmannen kerran. Otin sille merkin kiertoa ja kapulan pitoa. Merkin kierrossa ei mitään ihmeellistä, lopultakin aletaan saada siihenkin matkaa. Kapulan pito oli Taavin mielestä ällöä (kuten yleensä aina) eikä se millään meinannut pysyä suussa. Maasta poimi kapulan hyvin, mutta hetken päästä oli sitä mieltä jotta onhan tätä jo pidelty ja tiputti. Vaihdettiin taktiikkaa ja härnäsin Taavia kapulalla, siitä sivulle ja kapula suuhun. Tästä ppari onnistunutta toistoa ja pois kentältä. 

Kontaktitreeniä

Tänään tultiin reissusta kotiin ja minnekäs muualle kuin kentälle oli koirien kanssa päästävä.

Taavi

Taavi teki lyhyesti ja ytimekkäästi tokoa. Palkka taisi olla liian hyvä, koska ei herra ei oikein malttanut keskittyä töiden tekemiseen vaan pakasterasia kentän reunalla houkutteli niin paljon, että vikinää ja vokinaa kuului melkein yhtäjaksoisesti. Ainoastaan kapulan pito meni mallikkaasti ja ääneti. Ja nyt sitten täytyy vain harjoitella herkullisemmilla eväillä tekemään töitä. Taavi kun on ahne hapsenkakkiainen niin kikkaillaan sitten ruuan laadulla. Lihamureke on ilmeisesti Taaville sellaista gourmet ruokaa, että systeemit meni sekaisin eikä kyennyt tekemään sellaisiakaan asioita, jotka varmasti osaa kunnolla. 

Isa

Neitokainen pääsi treenaamaan lyhyesti tokoaja sen lisäksi tehotreenattiin kontaktiesteet.  Niitä tulee erikseen treenattua aivan liian vähän ja edistyminen onkin tästä syystä hidasta. Taavin pään sekoittanut lihamureke olikin juuri tätä Isan treeniä varten mukana, nyt täytyy saada Isalle intoa pysähtymiseen ja ennen kaikkea oikean pysähtymispaikan löytämiseen. Neiti kun ei aksatessaan liiemmin ruokapalkasta perusta. Isa on tähänkin asti muistanut pysähtyä kontaktiesteillä, mutta pysähtymispaikka on ollut mitä sattuu, yleensä alastulon puolessa välissä. Tänään laitoin palkan maahan esteen loppuun ja ilmeisen suuresta herkust oli kyse kun Isa ensimmäisestä toistosta asti juoksi esteen loppuun saakka ja jäi siihen. Paikan lisäksi treenattiin puolenvaihtoja ennen ja jälkeen kontaktien sekä sivuttaisetäisyyttä.

Tuumasta toimeen

Kuten aikaisemmin olen jo kirjoittanut on toko ollut pakkopullaa jo pitemmän aikaa. Ihan vaan johtuen siitä, että olen ihan itse tehnyt treeneistä tylsiä ja pitkävetisiä hinkkaamissessioita, joissa samoja liikkeitä toistetaan uudestaan ja uudestaan.

Supertreenit

Lopultakin sain itsestäni irti niin paljon, että ei tehtykään enää mitään samankaavan mukaan. Liikkeet toki oli samoja vanhoja ja vähän uuttakin opeteltiin, mutta jankkaaminen unohdettiin kokonaan.

Levittelin pitkin pihamaata kaikki tarvittavan ruutu, merkki, kapula ja paljon leluja. Kaikki kolme koiraa juoksentelivat vapaana pitkin pihamaata. Sieltä sitten yksi kerrallaan pääsi töihin, kaksi muuta sain kunnian toimia häiriökoirina. Välillähän se oli haasteellista kun kaikki olisivat halunneet olla tekemässä töitä. Varsinkin luoksetuloissa treenivuorossa oleva joutui todenteolla tekemään töitä päästäkseen sivulle.

Ideana oli siis tehdä yhdestä liikkeestä ainoastaan yksi onnistunut toisto ja sitten seuraavaan liikkeeseen.Ja niinhän me tehtiin. Ruutua ei kumpikaan ole liiemmälti tehnyt, mutta siinäpä tuo näytti samalla tulevan tutuksi molemmille. Opeteltiin lähinnä "ruutu"-käskyn merkitystä ja haettiin ruutua eri suunnista jopa piilosta. Merkin kiertoa tehtiin kasvavalla matkalla, seuraamista, luoksetuloa, jääviä ja kapulanpitoa. Ruletti pyöri varsin hyvin eikä koirat tienneet sivulle tullessaan mikä liike on tulossa. Vaihdoin myöskin koiraa melko tiuhaan tahtiin ja kukaan ei ehtinyt väsähtää omalla treenivuorollaan ennen kuin joutui jo tauolle. Jopa Isalla oli kiire palauttaa lelu aina liikkeen jälkeen, jotta sai jatkaa treenaamista. Veera-mummo oli lähinnä täyttökoirana, eihän se isommin ole edes tokoa tehnyt, joten se harjoitteli aina perusasentoa ja paikalla oloa. Veera selvästi nautti ja yrittikin aina toistenkin töissä ollessa tulla perusasentoon häntä heiluen. Mukavaa puuhaa 11-vuotiaalle.

Tällä linjalla nyt jatketaan. Oma asenne oli paljon positiivisempi, koirat ei kyllästyneet. Ja ennen kaikkea ne teki joka kierroksella jokaisen liikkee hyvin eikä hinkkaamisen takia suoritukset ruvenneet huononemaan. 

Tuskin maltan odottaa seuraavia treenejä.

SuperSunnuntai

Bordercollie, tuo koiramaailman nero???

Aikainen lintu madon nappaa vai miten se meni?

Hurautettiin koirien kanssa aamulla yhdeksältä kentälle ajatuksena treenailla tokot ennen kuin muu aksaporukka saapuu paikalle. Kentällä olikin jo porukkaa aksaamassa joten päätin tokoilla viereisellä parkkipaikalla. 

Taas mä myöhästyin

Taavin täytyi varmaan olla sekaisin tai sitten yletön leikkimisen määrä alkaa pikku hiljaa rentouttaa meidän leikkimistä. Koko treeni lukuunottamatta kapulan pitoa tehtiin lelulla. Ajallisesti varmaan leikittiin paljon enemmän kuin tehtiin töitä, mutta työt tehtiin kunnolla ja innolla. Isa taas ei oikein pystynyt keskittymään tokoon kun aidan takana aksattiin, tokikaan en edes kuvitellut minkään leikkimisen tai makupalojen menevänkään aksan ohi. Enimmäkseen onkin Isan tokot nyt treenattu ihan muualla. Lienee ongelman kiertämistä, mutta ainakin Isan into tottisteluun on kasvanut huimasti. Ehkäpä uskaltaudumme kentällekin tässä joku päivä treenaamaan.

Ennen kuin edellinen aksaporukka lähti tehtiin vielä ryhmäpaikallaolo. Minulla oli Taavi ja rivissä 4 muuta koiraa. Käskettiin koirat vuoron perään maahan, oltiin Taavin kanssa jonon viimeisenä. Taavi piti kontaktia siihen asti kunnes sille kävi käsky mennä maahan. Ja siellähän se sitten törötti, kesken liikkeen hoksasin, että ehkä tähän olisi Isa kannattanut ottaa kun ei se sieltä mihinkään ole lähtemässä tapahtui mitä tahansa. Rivin toisessa päässä koirat olivat levottomia, joten päätin ottaa treenin häiriön kannalta ja vein Taavin sinne rivin alkupäähän levottomien koirien väliin. Paikalla olo edelleen Taavia itseään, ei häirinneet molemmin puolin Taavia olevat levottomat koirat.

Sitten vaihdettiin lajia, päästiin edellisten treenaajien radalle ja sävellettiin siihen kivan oloiset kuviot. Mentiin Isan kanssa ensimmäisinä. Ja olihan meillä huippua. Kepitkin sujui tänään paremmin kuin edellisillä kerroilla, väsymisen myötä näyttää neitillä kiire kasvavan eikä malta jarruttaa vauhtiaan riittävästi, jotta osuisi kaikkiin keppiväleihin. Tuohonpa ei taida auttaa muu kuin treenaaminen. Onneksi kisaaikään on vielä aikaa niin ehditään saada kepit kuntoon.

Mätsärit

Ylläripyllärinä lähdettiin Isan kanssa käymään Kainuun Hurttien mätsärissä Kajaanissa. Noora oli luvannut esittää Isan joten ei muuta kuin koira autoon ja menoksi. Kauhulla odotin mitä tuleman pitää :D

Olin eilen illalla kokeillut Isalle ensimmäistä kertaa näyttelyhihnaa ja eihän siitä mitään tullut. Koira riekkui narunnokassa ja laukkasi kun yritin sitä juoksuttaa. Kovin suurin odotuksin en siis Kajaaniin ajellut.

Isaa osaa kuitenkin yllättää, Noora harjoitteli lyhyesti Isan kanssa ennen kehiä ja sehän meni niin kuin pitikin. Silmät ymmyrkäisinä vaan katselin kun neiti nätisti ravasi, ei se minun kanssa tuolla tavalla kyllä mennyt. Kehissä Isa esiintyi ihan yhtä nätisti, ainoastaan jos näki minut rupesi vetämään ihan väärään suuntaa. Eipä siinä sitten auttamut muu kuin yrittää piilotella ihmisten takana. Sijoitusta ei tullut, mutta tärkeä ja positiivinen kokemus näyttelyistä.

HIrween hyvä fiilis

Taavin tokot 

rupeaa koko ajan tuntumaan paremmilta. Tällä hetkellä mennään palkkauksissa puhtaasti niin, että palkka odottaa pakasterasiassa kentän reunalla. Välillä vapautus tulee ihan pienestä ja välillä taas Taavi joutuu tekemään töitä ihan kunnolla päästäkseen palkalle. Haukumatta Taavi on ollut ensimmäistä treenikertaa lukuunottamatta, ihme kyllä. Ilmeisesti tuo tapa palkata on Taaville jotenkin selkeämpi eikä se ole vaatimassa palkkaa minulta haukkumalla vaan tekee kiltisti töitä.

Seuraaminen on hitusen väljää, mutta kyllä se mukana kulkee ja kontaktinkin pitää koko ajan joten sille emme sen kummempaa rupea tässä vaiheessa tekemään. Kapulan piteleminen taitaa olla Taavin heikkous ja sitä täytyykin nyt hinkata ihan urakalla. Ollaankin nyt tehty sitä melkein joka välissä, mm. syömään ei pääse pitelemättä kapulaa.

Lisäksi nyt on ruvettu opiskelemaan ruutua tai onhan se Taavi aikaisemminkin sitä silloin tällöin tehnyt, mutta ei sen liikkeen kanssa kyllä olla oikeastaan edetty mihinkään. Nyt ruudussa on kosketusalusta, jolle Taavi menee.

On se Isakin 

treenannut. Tosin enemmän agia kuin tokoa. Sen kanssa vaan on niin ihanaa huristella agilitya. Taavin kanssa totuin siihen, että koiraa saa koko ajan pusertaa eteenpäin. Isan kanssa ongelmat on päinvastaisia ja usein ihmettelenkin missä on jarrut?

Pujotteluun Isalla on tällä hetkellä ihan kamala kiire, ensimmäiseen väliin osuus yleensä aina, mutta seuraavaan ei sitten maltakkaan jarruttaa vaan hurauttaa muutaman kepin ohi. Jospa tästä päästäisiin kun vaan harjoitellaan enemmän. Kontaktit on hyvällä mallilla ja kaikilla kontaktiesteillä alkaa oikea 2on2off-paikka löytyä tai siis Isa on hoksannut, että missä kohti tarkalleen pitää pysähtyä. Keinulla tosin usein käy niin, että Isa ei saa jarrutettua vauhtia oikeaan kohtaan vaan liukuu kontaktin ohi. Fiksuna tyttönä Isa on nyt keksinyt, että jos ei onnistu pysähtyä pitää kontaktille hypätä takaisin vaikka keinu olisi jo nousemassa ylöspäin :D

Tokoteltukin on... tai tarkemmin haettu oikeanlaista motivaatiota ja intoa tokoilemiseen. Sekin alkaa pikku hiljaa löytyä kun vihdoin ja viimein olen oppinut leikkimään niin, että se on  koiralle oikeasti palkitsevaa. Kotona on harjoiteltu kaukoja ja kapulanpitoa. Perusasentoakin on tullut kotona treenailtua. Kentällä Isa ei ole juurikaan tokoa treenaillut, mutta maalla käydessämme on sitten tehty aina lyhyitä treenipätkiä, lähinnä kylläkin seuraamista. Isalta en saa varmasti sitä koskaan valmiiksi kun haluan sen olevan niin täydellistä :D Ehkäpä täytyisi tässä löysätä vähän kriteeriä. Ruudun opiskelu on aloitettu myös Isan kanssa, samalla saadaan vähän vaihtelua alo-luokan liikkeiden opiskeluun.

Long time no see

Onpas aika hurahtanut ihan huomaamatta ja ilmeisesti on ollut niin kiirettäkin ettei ole ehtinyt tännekään kuulumisia kirjoitella.

Isan aksat

Isan agilityt on edenneet hyvin ja minulla alkaakin pikku hiljaa olla ratavalmis koira. Toki vielä on paljon opeteltavaa, mutta kaikki esteet alkaa olla kutakuinkin halussa.

Työstettävää löytyy vielä ainakin seuraavissa asioissa

Kuva Eveliina Piironen

Kontaktit

Isa tarvitsee minun liikkeen mennäkseen oikeaan kohtaan esteessä. Käytännössä tarkoittaa sitä, että minä en pysy Isan perässä vaan Isa on esteellä reilusti edellä ja jää odottamaan alastulon puoleen väliin minua ja menee vasta sitten kontaktiosalle. Myöskin oikeanlaista viretilaa kontaktie suorittamiseen pitäisi etsiä, välillä neiti menee esteille sellaisella vauhdilla, että lentomtkustamiselta ei vältytä :D

Kepit

Taaviin verrattuna nämä oli Isalle helppo opettaa kun löytyi oikea tapa palkata. Mellä oli alkuun aina keppien jälkeen putki, johon Isa pääsi palkaksi keppien oikeasta suorittamisesta ja vielä sen jälkeen tuli lelupalkka. Pujottelutekniikka Isalla on hyvä, mutta kovemmassa vauhdissa ei vielä oikea aloitusväli välttämättä löydy. Keppi-imu on sellainen, että kun käsky "kepit" tulee niin Isa lyö lisää rösettä tötteröön ja useimmitenhan siitä seuraa huti ensimmäisestä välistä ja osutaankin vasta toiseen tai kolmanteen väliin.

Kuva Eveliina Piironen

Eteneminen

Vaikka Isa pahtaakin radalla niin kovaa kuin kintuista pääsee, niin pitemmillä suorilla, joissa ei ole lopussa putke jonne koiran voisi lähettää, tulee selväksi ettei Isa osaa vielä edetä pitempiä suoria itsenäisesti vaan kääntyy jokaisen hypyn jälkeen katsomaan ja kysymään "minne sitten?"

Kuva Eveliina Piironen

Isa ja toko

Tokorintamalla ollaan taas välillä laiskisteltu ja välillä tehty ahkerastikin hommia liikkeiden eteen. Ja kuten tiedetään liiasta kiireestä sakotetaan niin asioissa on nyt palattu reippaasti taaksepäin ja tällä hetkellä työstetään perusasentoa tai oikeastaan motivaatiota olla ja tulla siihen perusasentoon. Muutaman kerran treenilläkin näyttää tällä saralla saavan ihmeitä aikaan, mutta jatketaan harjoituksia siitä huolimatta siihen saakka kunnes perusasento on se maailman paras paikka. Ja toki tokoon täytyy saada muutenkin samanlainen tekemisen into kuin meillä on aksassakin. 

Entäs Taavi sitten?

Taavi on saanut höntsäillä mukana treeneissä ja nyt lopultakin ollaan kesän ajan työstetty tätä Taavin haluttomuutta edetä itsenäisesti. Kisoissahan tuo etenemättömyys on näkynyt niin, että Taavi enimmän aikaa juoksee perä edellä ja huutaa minulle pää punaisena :D ilmeisesti juoksen liian hitaasti.

Treeni on alkanut tuottaa tulosta ja Taavi kulkeekin jo ihan mukavaa vauhtia ja halu mennä esteille on kasvanut huomattavasti. Vauhti ei kuitenkaan ole liiemmälti kasvanut, mutta tuo hiljaisuus on suorastaan musiikkia korvilleni joten ei me siitä vauhdista niin välitetä.

Kuva Eveliina Piironen

Taavi on ilmoitteu kisoihin elokuun viimeiselle viikonlopulle ja sitten näemme on tästä järjestelmällisestä treenistä ollut oikeasti hyötyä. 

Viime maanantaina meillä oli möllikisat oman porukan kesken ja ainakin siellä meno tuntui varsin mukavalta ja helpoltakin verrattuna heinäkuun puolessa välissä olleisiin möllikisoihin.

Tokotreeneissäkin Taavi on ollut mukana ja vaikka treenaaminen onkin Taavin kanssa enemmän huvittelua on herralla näyttänyt olevan ihan pirun hauskaa.