Eikö ne koskaan lopu?

Pakkaset nimittäin. Viime viikosta saakka pakkaset on olleet lähempänä kolmea kuin kahtakymmentä ja vilukissalle eli minulle tämä alkaisi jo riittää. Koirat on enimmäkseen saaneet huilailla eikä lenkkeilemäänkään olla isommin päästy. Isaa ja Taavia täytyy kyllä kehua tervepäisyydestä kun ovat jaksaneet tätä pelkkää olemistakin hyvin. Taitaa niidenkin mielestä olla vallan mukana huilailla lämpimässä eikä yrittää juosta ulkona parta kuurassa.

Tänään ja eilen kuitenkin ajeltiin perukkaan sisätiloihin tokottelemaan ja hetkinen oltiin myös pihalla.
Täällä kainuussahan ei ole ainuttakaan oikeaa lämmintä tai edes puolilämmintä hallia, joissa koirien kanssa voisi treenata. Onneksi on itsellä käytössä tuo lampola niin päästään edes jotain tekemään näillä keleillä.

Viime kertainen kosketusalustan pitäminen ruudussa on tuottanut tulosta ja Isa menee ruudussa nyt suoraan oikeaan paikkaan. Ehkä on aika jättää ruutu hetkeksi tauolle tai ainakin odotella kunnes pääsee taas ulos, koska nyt siihen pitäisi saada jotain uutta ja yllättävää. Näin Isa sen jo osaa ja sitä on turha enää hinkata hirmuisesti. Toki ruutu voi olla aina treeneissä paikallaan ja voin käyttää sitä sitten vaikka palkkana tai yhdistää siihen jotain muista liikkeitä.
Noudossa muistin tehdä palkkaamisia pelkästä perusasennossa odottamisesta ja sitä täytyy tehdä vielä lisää. Isalla kyllä meinasi silmät levitä päästä kun en päästänytkään sitä hakemaan kapulaa vaan vapautin leikkimään :D

Ohjattu nouto on tällä hetkellä bueno. Isa on kyllä hauska, se tykkää noutamisesta kuin hullu puurosta ja siltikään se ei tuossa VOI-luokan ohjatun noudon seuruutuksessa yritäkään ryysiä kapuloille ja seuraa hyvällä kontaktilla koko ajan. Tänäänkin vaikka vanhukset olivat taas häiriönä parhaansa mukaan, ei häirinneet.
Kaukot toimii noin viiden metrin matkalla, milliäkään ei liikahda suuntaan eikä toiseen. Tätä on kyllä kannattanut hinkata nokikkain, mutta ei juhlita vielä tilanne kun saattaa milloin vain muuttua toiseksi. Täytyy olla hyvin mustavalkoinen palkkaamisessa ettei opikkaan siihen, että siellä saa seilata miten huvittaa. Seuraamista tehtiin paljon ja hei, mehän aletaan molemmat tykätä siitä. Isahan siitä onkin koko ajan tykännyt, mutta nyt se alkaa maistua minullekin. Täytyisi vaan päästä treenaamaan jonkun kanssa tai sitten peilin eteen, että saisi palautetta omasta liikkumisesta ja myöskin näkisi miten koira siinä oikeasti on.
Liikkeestä seisomisen ja maahan menon erottelua tehtiin jonkin verran, tämä on vielä vaikea Isalle. Erikseen molemmat toimiin todella hienosti, mutta peräjälkeen sotkee. Harjoitellaan siis lisää.

Kotona on aloiteltu Isan kanssa tunnaria. Mukavasti tuhina kuuluu kun omaa etsii. Tähän joudun vielä pähkäilemään Isalle sopivinta opetus tapaa. Noutaminen kun on vaan niin sikahauskaa, että haluasi innostuessaan tuoda vaikka suuntäydeltä kapuloita minulle. Ruualla Isa ei jaksa välttämättä keskittyä kunnolla edes yhden toiston vertaa ja lelulla saattaa innostus mennä ajatuksen edelle. Ehkä me kuitenkin lähdetään tuolla lelupalkalla etenemään niin Isa kestää paremmin virheitäkin eikä tuumaa minulle heti, että pidäppä muori palikkasi. Mutta edelleen sitä tapa millä muutoin lähdemme tunnaria lähestymään on hukassa, pelkän palkan valinta ei taida asiaa vielä viedä suuntaan eikä toiseen.
Vinkkejä siitä miten itse olette lähteneet opettamaan tunnaria koirillenne otetaan mielellään vastaan.