Ulkoilupäivä

Tänään ulkoiltiin taas useampi tunti. Keli ei ihan yhtä ollut kuin eilen, mutta kelpasi tänäänkin hangessa kahlata. Laiskisteltiin Isan kanssa eikä oikeastaan treenattu yhtään. Muutamaa kuvaa varten Isa teki merkinkiertoja. Muuten höntäiltiin ja kulutettiin kaloreita umpihanki lenkillä

Taitaa pikkasen turhan läheltä tuon merkin kiertää

Kelit kohdallaan

Meillä on sairastettu kennelyskää. No, ei kylläkään mitenkään rajusti. Taavin kuulin yskähtelevän viikko sitten sunnuntaina ja siihen se sitten jäikin. Koska Isa kävi Tamminäyttelyssä on hyvinkin mahdollista, että onnistuimme taudin nappaamaan sieltä mukaan. Agitreenit on nyt sitten vielä extra tauolla, mutta tokotellaan sitten senkin edestä. Iisalmen möllikisatkin jäi välistä, mutta eiköhän me vielä moniin kisoihin ehditä Ja voihan se kohtuu kankeata taas olla kun seuraavan kerran radalle päästään.

Tokoa on treenattu viikon aikana muutaman kerran. Seuraamista on nyt tehty paljon ja työ alkaa tuottaa tulosta. Vanhukset on päässeet mukaan häiriökoiriksi, tosin ei niistä mitään suurempaa häiriötä ole ollut Isalle, minulle ehkä enemmänkin. Tosin eilen Taavi keksi ruveta leikkimään maahan unohtuneella lelulla ja se meinasi olla Isalle ylitsepääsemätön häiriö. Onneksi minulla oli viellä ässänä hihassa lelun vaihto ja superlelulla ei töiden tekemisen kanssa ollut mitään ongelmaa vaikka Taavi hölmöilikin lelunsa kanssa. Toki Isa piti aluksi vaatia töihin, mutta kun hoksasi jutun juonen niin homma alkoi toimia.

Tänään päästiin tokottelemaan ulos aurinkoon ja nollakeliin. Tässä Isan kuvaama video merkinkierrosta

Eikö ne koskaan lopu?

Pakkaset nimittäin. Viime viikosta saakka pakkaset on olleet lähempänä kolmea kuin kahtakymmentä ja vilukissalle eli minulle tämä alkaisi jo riittää. Koirat on enimmäkseen saaneet huilailla eikä lenkkeilemäänkään olla isommin päästy. Isaa ja Taavia täytyy kyllä kehua tervepäisyydestä kun ovat jaksaneet tätä pelkkää olemistakin hyvin. Taitaa niidenkin mielestä olla vallan mukana huilailla lämpimässä eikä yrittää juosta ulkona parta kuurassa.

Tänään ja eilen kuitenkin ajeltiin perukkaan sisätiloihin tokottelemaan ja hetkinen oltiin myös pihalla.
Täällä kainuussahan ei ole ainuttakaan oikeaa lämmintä tai edes puolilämmintä hallia, joissa koirien kanssa voisi treenata. Onneksi on itsellä käytössä tuo lampola niin päästään edes jotain tekemään näillä keleillä.

Viime kertainen kosketusalustan pitäminen ruudussa on tuottanut tulosta ja Isa menee ruudussa nyt suoraan oikeaan paikkaan. Ehkä on aika jättää ruutu hetkeksi tauolle tai ainakin odotella kunnes pääsee taas ulos, koska nyt siihen pitäisi saada jotain uutta ja yllättävää. Näin Isa sen jo osaa ja sitä on turha enää hinkata hirmuisesti. Toki ruutu voi olla aina treeneissä paikallaan ja voin käyttää sitä sitten vaikka palkkana tai yhdistää siihen jotain muista liikkeitä.
Noudossa muistin tehdä palkkaamisia pelkästä perusasennossa odottamisesta ja sitä täytyy tehdä vielä lisää. Isalla kyllä meinasi silmät levitä päästä kun en päästänytkään sitä hakemaan kapulaa vaan vapautin leikkimään :D

Ohjattu nouto on tällä hetkellä bueno. Isa on kyllä hauska, se tykkää noutamisesta kuin hullu puurosta ja siltikään se ei tuossa VOI-luokan ohjatun noudon seuruutuksessa yritäkään ryysiä kapuloille ja seuraa hyvällä kontaktilla koko ajan. Tänäänkin vaikka vanhukset olivat taas häiriönä parhaansa mukaan, ei häirinneet.
Kaukot toimii noin viiden metrin matkalla, milliäkään ei liikahda suuntaan eikä toiseen. Tätä on kyllä kannattanut hinkata nokikkain, mutta ei juhlita vielä tilanne kun saattaa milloin vain muuttua toiseksi. Täytyy olla hyvin mustavalkoinen palkkaamisessa ettei opikkaan siihen, että siellä saa seilata miten huvittaa. Seuraamista tehtiin paljon ja hei, mehän aletaan molemmat tykätä siitä. Isahan siitä onkin koko ajan tykännyt, mutta nyt se alkaa maistua minullekin. Täytyisi vaan päästä treenaamaan jonkun kanssa tai sitten peilin eteen, että saisi palautetta omasta liikkumisesta ja myöskin näkisi miten koira siinä oikeasti on.
Liikkeestä seisomisen ja maahan menon erottelua tehtiin jonkin verran, tämä on vielä vaikea Isalle. Erikseen molemmat toimiin todella hienosti, mutta peräjälkeen sotkee. Harjoitellaan siis lisää.

Kotona on aloiteltu Isan kanssa tunnaria. Mukavasti tuhina kuuluu kun omaa etsii. Tähän joudun vielä pähkäilemään Isalle sopivinta opetus tapaa. Noutaminen kun on vaan niin sikahauskaa, että haluasi innostuessaan tuoda vaikka suuntäydeltä kapuloita minulle. Ruualla Isa ei jaksa välttämättä keskittyä kunnolla edes yhden toiston vertaa ja lelulla saattaa innostus mennä ajatuksen edelle. Ehkä me kuitenkin lähdetään tuolla lelupalkalla etenemään niin Isa kestää paremmin virheitäkin eikä tuumaa minulle heti, että pidäppä muori palikkasi. Mutta edelleen sitä tapa millä muutoin lähdemme tunnaria lähestymään on hukassa, pelkän palkan valinta ei taida asiaa vielä viedä suuntaan eikä toiseen.
Vinkkejä siitä miten itse olette lähteneet opettamaan tunnaria koirillenne otetaan mielellään vastaan.

Pakkanen paukkuu...taas

Pakkanen raski jopa yhden päivän kerran vähän laskea. Tänä aamuna pakkanen paukkui taas -20°C:n hujakoilla.
Ja mitäs muuta me noin kylmällä kuin hurautetaan perukkaan ja ulkoillaan siellä kun sen voi tehdä pieneissä pätkissä ja ulkoilun jälkeen tietysti taas treenataan.

Seuraamisen tehotreenaaminen jatkui. Treenialueemme on alempana kuin varsinainen lattia niin otettiin siinä reunan vieressä seuraamista taaksepäin. Isalla meinasi olla vähän turhan kiire peruttaa ja se edistikin tässä jonkin verran, saatiin kuitenkin onnistuneitakin toistoja. Tässä tein myös sivulle tuloja. Näppärästi Isa pyöräytti itsensä oikealle paikalle noinkin ahtaassa tilassa. Välikevennyksenä merkin kiertoa. Sitten maahan menoja sivulta ja hauskuutuksena ruutua. Isalla on ruudussa paikka ruvennut valumaan vähän eteenpäin joten laitoin kosketusalustan ruutuun, nopeasti muistui mieleen oikea paikka ja osui sinne alustan pois ottamisen jälkeenkin.  Noutoa pari toistoa, nyt alkaa palautusten vauhti olla kohdallaan, mutta neitokainen ei malttaisi millään odottaan sivulla käskyä vaan lähtee lentävän kapulan perään jos en ole odota-käskyä sanonut ennen heittoa. Nyt täytyy palkkailla pelkästä sivulla istumisesta vaikka heitänkin kapulan. Ohjattua noutoa kahdella kapulalla, vain pari toistoa kun niissä ei mitään korjattavaa ollut. Loppuun vielä merkikierto kapunlan tuonti yhdistelmä ja oltiin valmiita.

Ehkä ihaninta tuossa Isan kanssa treenaamisessa on ettei sillä lopu koskaan potku kesken. Ja joka kerta jopa pitkäksi venähtäneiden treenien jälkeen se on jo pihalla sitä mieltä, että kerro jo mitä minä teen.

Aksaa ja kimppalenkki

Pakkaset hellittivät hetkeksi ja päästiin Rumikselle treenaamaan. Ennakkoon ajattelin, ettei hommasta varmasti tule yhtään vaan Isalla on tyystin sokka irti.

Eipä ihme kyllä ollut. Isa oli todella nätisti ohjauksessa, lukuunottamatta paria (huikeen hienoa kylläkin) irtoamista maailman ääriin. Vuoroamme odotellessa ehdin jäädyttää varpaani sellaiseen syväjäähän ettei oma juokseminen ollut kovinkaan kaksista. En vaan kerinnyt oikein mihinkään ja ohjauksia täytyi ruveta riisumaan oikein urakalla. Toisaalta kyllä tykkään itsekkin sellaisesta simppelistä ohjaustyylistä.  Saattanee johtua siitä, että Taaville riitti useimmiten ihan perusohjaaminen eikä mitään kikkakolmosia tarvinnut tehdä saadakseen Taavin kääntymään. Tokihan Isan vauhti on moninkertainen Taaviin verrattuna. Kesällä kun vielä Taavikin harrasti ja treenasin molemmat samalla kerralla tuntui Taavin kanssa meno toivottoman hitaalta ja jouduin sitä aina odottelemaan. Isan kanssa tuollaista luppoaikaa ei ole päinvastoin useimmiten käy niin, että huomaan jälleen kerran myöhästyneeni junasta eli minä vasta aloittelen ohjausta kun Isa on jo mennyt. Josap sitä joskus saisi tuosta Isan rytmistä kiinni.

Isan pujottelu kellotettiin tänään, aika oli 2,58 sekuntia, joka on kuulema nopea. Minulla itsellä ei ole käsitystäkään kuinka kauan koirat yleensä pujotteluun aikaa käyttää, mutta mielestäni tuo oli Isalta keskiverto suoritus eli ei vielä ihan niitä nopeampia, mutta ei toki hitainkaan.

Aksan jälkeen lähdettiin vielä Meijun ja Even kanssa lenkille Hiukkaan. Taavin jätin kotiin, mutta Isa pääsi pitämään aussi Vinskiä ja sheltti Ransua kurissa ja nuhteessä. Pari tuntinen vierähti nopsaan ja hauska oli huomata miten kuuliainen Isa on koirakavereista huolimatta.

Niin ja meinasi melkein unohtua, meillä on kimppablogi Caron, Isan, Pandoran, Ransun, Serin, Sylvin, Vilman ja Vinskin kanssa. Blogi löytyy osoitteesta https://agilityteamvuokatti.wordpress.com

Kuvapläjäys lenkiltä