En pysty lopettamaan ihmettelemistä siitä miten helppo pentu Lilli on. Isahan oli kerta kaikkinen täystuho ja ilkimys. Sen kanssa illalla nukkumaan mennessä vaan mietti, että onneksi se on huomenna jo päivän vanhempi. Lillikin on toki vilkas ja touhuaa ja puuhastelee paljon, mutta meno on silti ihan erilaista. Kaverini sanoikin, että Lilli on kuin pikkuvanha lapsi. Ja niinhän se onkin, helppo mennä ihan minne vaan kun koira käyttäytyy osaamiseensa nähden luontaisesti hyvin.
Opiskelut on Lillin osalta jatkuneet. On käyty metsässä superlyhyitä lenkkejä. Isa on ollut mukana, mutta kiinni niin ei ainakaan ihan alkuun tule opittua sitä, että metsässä paahdetaan tuhatta ja sataa ees taas. Näyttää tuo juokseminen maistuvan Lillille ihan itsekseenkin.
Aamu- ja iltaruoka tulee Lillille pääsääntöisesti minun käsien kautta eli töitä tekemällä. Ja kova tyttö se onkin töitä tekemään ruokaa saadakseen. Tällä hetkellä harjoitellaan takapään käyttöä peruuttamista ja tasapainotyynyn kiertämistä niin, että etuset on tyynyn päällä.
Isa ja Lilli on parhaita kavereita. Varastelevat toisiltaan luita ja painia jytältävät aina kun se on mahdollista. Lillin tuleminen on muutoinkin tehnyt Isalle hyvää. Se on ehkä hivenen rauhoittunut ja kun minun aika pitkälti menee nyt pentua koulutellessa on Isakin joutunut toteamaan ettei maailma pyöri vain sen ympärillä. Jotenkin kummasti agilityt Isan kanssa on päässeet unohtumaan ihan tyystin. Mutta kerkiäähän tuota, eikä tauko siltä osin tee Isallekaan yhtään pahaa. Tokoa sekin on päässyt tekemään. Pitäisi vaan muistaa jossain vaiheessa käydä hakemassa hallilta meidän tokovermeet niin pääsee tekemään vähän monipuolisemmin.
Leikkiminen on kehittynyt huimasti ja vietinvaihdotkin onnistuu molempiin suuntiin. Kuollut lelu on hauska ja sinne onkin kova kiire päästä.
Taavi on tykästynyt Lilliin kovasti. Onneksi se sentään pitää neitiä edes jossain määrin kurissa ja opettaa, että vanhempia täytyy kunnioittaa.
