Reiluuden periaate

Isan tarinaa ei ollut tarkoitus avata edellistä tekstiä enempää, mutta ehkä oma pääni kuitenkin kaipaa vielä vähän enemmän tyhjennystä ennen kuin voimme todella siirtyä eteenpäin.

Toisaalta myös tämän päivän tokoryhmän treenit Isan kanssa antoivat lisäuskoa siihen, että matka tältä osin alkaa olla loppupuolella. Vai miltä kuulostaa koira joka istuu vieressäsi silmät loistaen kun käytte palautekeskustelua Isan treenin osalta. Minusta se kuulostaa ja ennen kaikkea näytti ihan todella hyvältä. Vielä muutama kuukausi sitten tämä ei olisi onnistunut ensinkään.

Koirasi on paras kouluttajasi ja kukaan ei tunne sitä paremmin kuin sinä.

"Dogs do speak, but only to those who know how to listen" -Orhan Pamuk-

Ne todella puhuu, kieli on sanatonta ja vastuu tulkinnasta on ihmisellä. Isaa seuraamalla ja sen käytöstä ja reaktioita tulkitsemalla pääsin pikku hiljaa oikeille jäljille sen suhteen mihin pitäisi keskittyä. Ratkaisun avain oli paine, enimmäkseen ulkoinen, mutta myös minun aiheuttama.
Se on herkkä ja myös itsevarmuudessa oli (aika ihana kirjoittaa menneessä aikamuodossa) parantamisen varaa, itseasiassa melko paljonkin.

Minä suojelen sinua kaikelta
Miten ulkoiselta paineelta voi suojautua tai vielä vaikeampaa miten voit suojata siltä koirasi? Antamalla vastuu koiralle ja tukemalla sitä vaikeissa paikoissa. Tätä tehdään arjessa, treeneissä ulkoisen paineen hallinta on helppoa, treenaan enimmäkseen yksin, joten silloin pystyn keskittymään vain ja ainoastaan paineeseen, jonka aiheutan itse.
Ulkoinen paine alkoi nopeasti helpottaa, vastuu on Isalla ja se saa niin paljon tilaa kuin se tarvitsee.

Tähän samaan kategoriaa kuuluu myös koulutuksissa tai ryhmätreeneissä käyminen. Tärkeysjärjestyksessä koira on aina ensin, kouluttaja tai treenikaverit joutaa kyllä odottaa. Näissä tilanteissa viimeinen vastuu koirani koulutuksesta on kuitenkin aina minulla ja uskon, että tänä päivänä jos kouluttaja neuvoisi minua tekemään vastoin omia periaatteitani niin uskaltaisin kieltäytyä, toivottavasti kohteliaasti. Ei nimittäin ole väliä mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, tärkeintä on, että koirani voi luottaa minuun kaikissa tilanteissa.

Reiluuden periaate
Palkkaus oli viimeinen asia johon tein muutoksia. Tässä vaiheessa ruokakin oli jo alkanut maistua palkkana. Ja ei, en vaihtanut palkaksi ruokaa, edelleen lelu on ykköspalkka. Ruoka ja sosiaalinen palkka hyvänä kakkosena.
Tarkemmin en tähän palkkauksesta kirjoita, mutta sitä säätelee reiluuden periaate.
Treenit toki myös suunnitellaan palkkaamisineen kaikkineen etukäteen, mikä on ehkä se tärkein osuus koko treenaamisessa.
Isa on vastannut palkkauksen muutokseen erinomaisesti ja se taisi olla tässä kohtaa se ratkaiseva muutos harrastusrintaman suhteen. Itseltä se on vaatinut opettelua ja vaatii varmasti vielä pitkään oikeasti keskittymistä palkkaamiseen.

Suhteellista

Suhde ja sen merkitys koiraharrastuksissa

Toko ja pk-puolella on varmaankin aina, ainakin jossain määrin, kiinnitetty huomiota myös koirakon keskinäiseen suhteeseen. Agility puolella en ole kuullut asiasta puhuttavan koskaan. Eikä liiemmin puhuta myöskään vireestä.

Silloin kun homma toimii niin ei noihin toki tule edes kiinnitettyä huomiota. Agilityssa kun ei arvostella muuta kuin se ratasuoritus, radan puhtaus ja vauhti ratkaisee. Kilpailusuorituksessa ei arvostella suorituksen näyttävyyttä eikä ketään myöskään kiinnosta missä mielentilassa koira tai kartturikaan on.

Ja näin ollen nuo asiat helposti unohtuvat myös treeneissäkin. Niihin ei kiinnitetä huomiota ennen kuin tulee ongelma, jota ei saada ratkaistua pelkästään kouluttamalla.

Isan tarina
Reilu vuosi sitten joka ikinen kerta kun olin lähdössä Isan kanssa radalle alkoi kurkku kuristaa pelko, koiran hajoittamisen pelko.
Pelko aiheutti sen etten uskaltanut liikkua radalla haluamallani tavalla. Takaaohjaaminen oli paras vaihtoehto jos halusi välttää koiran esteisiin törmäämisiä. Edessä ohjatessa kävi usein niin, että Isa hyppi päin esteitä. Jo pitkään oli lähestytty ongelmaa koulutuksen keinoin eli sille oli yritetty opettaa, että vaikka ohjaaja juoksee edellä niin se saa suorittaa esteet rauhassa ja kiirehtimättä. Se ei kuitenkaan vastannut tähän koulutukseen vaikka sitä tehtiin paljon. Myös hyppytekniikkaa oltiin harjoiteltu sekä opeteltu yksittäisiä ohjaustekniikoita. Lisäksi esteosaamiseen oli panostettu jo tuolloin, se osasi ja osaa edelleen suorittaa esteet yksin ohjaajan sijainnista riippumatta.
Nämä taidot eivät kuitenkaan koskaan siirtyneet radalle eli siellä se ei pystynyt suorittamaan osaamallaan tasolla. Ulkopuoliselle meno varmaankin on näyttänyt hienolta ja vauhdikkaalta, kartturin näkökulmasta se oli kuitenkin pelottavaa. Vire oli niin korkea ettei Isa välittänyt törmäyksistä, esteet kolisi ja lenteli.

Viime syksynä Lillikin teki jo jonkin verran agilitya ja sen kanssa homma oli helppoa. Kaikki opetetut taidot siirtyivät suoraan tekemiseen ja niitä pystyi käyttämään vauhdista riippumatta. Ja ennen kaikkea minä en pelännyt sitä ohjatessani vaan juoksin ja ohjasin niin kuin halusinkin.
Lillin viretila oli aina sopiva eikä kuppi ole kaiketi tähän päivään mennessä mennyt kertaakaan yli.

Viime syksynä aloin tekemään Isan kanssa rauhoittumisharjoituksia kesken treenienkin. Pikku hiljaa talven aikana romistelu alkoi vähenemään. Opetin sille lisää taitoja, esteosaamista ja ohjaustekniikoita. Kevään tullen pelkoni alkoi pikku hiljaa haihtua, edelleen Isan mielentila radalla oli liian korkea eikä kaikki osaaminen ollut käytettävissä. Rimojen suhteen oli ollut tiukkana aina eli tiputuksesta ei päässyt jatkamaan matkaa vaan se hyppy uusittiin. Silti niitä tippui joka kerta, eikä puhuta yhdestä tai kahdesta rimasta harjoituksen aikana.

Läpimurto
Talvi työstettiin enemmän kartturia kuin koiraa ja pelko alkoi pikkuhiljaa laantua. Edestä ohjaaminen ei enää ollut Isankaan kanssa täysin mahdotonta. Edelleen se vaati päättäväisyyttä itseltä, mutta sen pystyi tekemään jäätymättä täysin.

Toukokuussa Saarilahden Päivi ( http://www.prokoirakko.fi ) oli toistamiseen täällä kouluttamassa ja osallistuin Isan kanssa koulutuksiin kahtena päivänä. Koulutukset olivat agilityn mielentila ja suhde tottelevaisuudessa. Jälkimmäinen oli yksäreinä ja varsinkin sieltä sain työkaluja, joiden avulla lähdin viemään asioitamme eteenpäin.
Tarkkailin Isaa enemmän niin arjessa kuin harrastuksissakin ja aloin kiinnittää huomiota, mitkä tilanteet nostivat vireen. Pikku hiljaa pääsin oikeille jäljille ja muutin asioita niin arjessa kuin treeneissäkin. Pikkuhiljaa Isa on vahvistunut ja se alkaa seistä jo enimmän aikaa tukevasti omilla tassuillaan. Agilityssa minulla on enimmän aikaa järkevä hyvässä vireessä oleva koira, joka tekee asioita sillä tasolla kuin ne on sille opetettukin. Edelleenkin toki vire vaihtelee, mutta ääntely, joka on merkki vireen liiallisesta nousemisesta, on loistanut poissaolollaan jo pari kuukautta agilitytreeneissä.

Pohdintaa
Matka Isan kanssa on ollut itselle hyvin opettavainen. Nöyryyttä, asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne on ja tietenkin koiran lukutaitoa.
Myös Lillin kouluttamiseen olen soveltanut samaa ajatusta ja myös sen kanssa huomaa, että näillä asioilla on merkitystä vaikka mikään ei olisikaan vinksallaan.

Tärkeimpänä kuitenkin se, että vikaa ei pysty korjaamaan ennen kuin tietää syyn sen takana. Äärikäytös on yleensä oire jostain eikä sen korjaaminen todennäköisesti onnistu keskittymällä pelkästään siihen käytökseen. Kun kaikki on kunnossa on koulutusvirheiden pois kouluttaminen kyllä helppoa, tarvitaan vain riittävä määrä onnistuneita toistoja.

Yksi vuotias

Lilli täytti viikko sitten jo vuoden. Aika on hurahtanut suorastaan hurjaa vauhtia. Minne hävisi se ihana söpö pentu.

Tokikaan pennun katoaminen ei haittaa millään muotoa. Lillistä on kasvanut upea nuori koira.
Harrastuksiin potkua riittää vaikka muille jakaa. Lilli on periksiantamaton ja sitkeä, se ei vähässä kummassa luovuta eikä myöskään turhaudu. Taistelutahtoa Lillistä löytyy riittämiin ja sen mielestä taisteluleikki onkin paras palkka ikinä, tämän lisäksi se on erinomaisen ahne. Eikä olekaan ihan harviaista, että Lilli löytyy seisomasta keskeltä ruokapöytää etsimästä ruokaa.
Välillä pitää vielä vähän pöhistä sille uusissa tilanteissa, mutta niihinkin se sopeutuu hetkessä kun vaan malttaa antaa sille hetken aikaa sulatella tilannetta. Ääniin se ei reagoi millään tavalla.

Lillin säkäkorkeus on noin 47 senttiä eli sellainen oikeinkin passeli kainalokoiraksi. Rakenteeltaan se on varsin sopusuhtainen ja käyttää kroppaansa hyvin.

Kevät, lupaus kesästä

Talvi hurahti kiireisenä kuten aina. Nyt kiireiden hellitettyä vasta huomaa miten väsynyt sitä onkaan. Onneksi tästä kuitenkin toipuu nopeasti.

Talvi on treenattu hallilla enimmäkseen itsekseen, muutamia Komulaisen Annin yksäreitä olen agilityssa ottanut ja tokossa on touhuttu seuran valmennusryhmässä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin treenit on olleet melko vähissä, ehkä kerran viikkoon on touhuttu jotain kotona tehtyjen tokojuttujen lisäksi.

Lilli on jo 11 kuukautta ja se on huikea. Juuri omiin käsiin sopiva, sellainen kuin minun koiran pitääkin olla. Ja iloinen, mahdottoman iloinen. Sen kanssa touhutessa hymy on väkisten korvissa itselläkin.

Touhustiinan tokot alkaa olla varsin hyvällä mallilla ja koepaikkaa voisi pikkuhiljaa ruveta sillekin katselemaan jos haluaisi. Toisaalta valmiissa maailmassa ei ole mitään kiirettä, mennään sitten kun siltä tuntuu.

Isan kanssa on talvi keskitytty agilityssa rimohin ja omaan uskallukseen ohjauksissa. Nämä molemmat ovat loksahtaneet paikalleen kuin itsestäään. Siinä missä vielä syksyllä Isa kävi kierroksilla jo heti treenien alussa on minulla nyt käsissä rauhallinen, mutta silti täysillä tekevä koira, joka malttaa tulla ohjauksiin eikä tee sinkoile apinanraivolla minne sattuu.
Samalla myös mielentila tokossa on parantunut.

Taavi porskuttaa entiseen malliin, se viettää eläkepäiviään maalla ja on siellä ilmeisen onnellinen.

Talvea

Tämä talvi on ainakin mennyt ihan hujauksessa ohi. Treenaamassa on käyty pari kertaa viikossa, ehkä enemmänkin olisi voinut, mutta jatkuva flunssa on vetänyt sen verran väsyneeksi ettei vaan jaksa. Mutta ehkä se tästä.

On oltu pari kertaa Komulaisen Annin valmennuksessa. Täytyy kyllä sanoa, että kun on pitkään treenannut enimmäkseen yksin niin onhan se ihanan helppoa vaan tehdä niin kuin toinen sanoo. Ilman, että itse tarvitsee miettiä mitään. Isan osaamisessa on löytyi yllättäviä aukkoja ja nyt ne täytyy vaan opettaa sille yksittäisinä asioina.

Ja Lilli on Lilli, vastaa koulutukseen ihan super hienosti. Ja ehkä pientä henkistä kypsymistäkin alkaa olla havaitavissa, se ei enää olekaan ihan niin pentu. Katselin jopa toko-koe kalenteria ihan tosi mielellä, josko Lillikin pääsisi testaamaan taitojaan ihan kokeeseen saakka tässä keväämmällä.

Taavi porskuttaa kuten  ennenkin, sille on unohtunut kertoa, että se on jo eläkeläinen ja meno on edelleen kuin nuorella miehellä. Jospa näitä virkeitä vuosia on jäljellä vielä rutkasti.

Lilli 8 kuukautta

Aika kuluu sellaista vauhtia ettei itsekään tahdo pysyä perässä.

Lilli täytti jo kahdeksan kuukautta. Siitä on kasvanut jo oikein mukava harrastuskoiran alku ja kainalokaveri.
Harrastusrintamalla Lillin kanssa on tehty niin aksaa kuin tokoakin.
Agility Lillin kanssa on helppoa, ainakin toistaiseksi. Mitenkään erityisen suunnitelmallisesti ei olla tehty vaa ihan mitä milloinkin on mieleen juolahtanut. Tässä ehkä pitänee vähän itse petrata ja ruveta miettimään tarkemmin mitä tekee ja miksi. Hieno se kuitenkin on ja agility Lillin kanssa on parasta mitä voi olla.

Tokoa on nyt ruvettu harjoittelemaan tavoitteellisemmin ja kotona tehdäänkin nyt lähes päivittäin jotain tokojuttuja. Lilli oppii hirmuisella vauhdilla ja näyttääkin olevan tärkeintä, että itse uskaltaa vielä harjoituksia hyvää vauhtia eteenpäin.


Isan kanssa on myös nyt enemmän tokoiltu kuin aksattu. Vähän pitää tokotauon jäljiltä Isan mielentilaa tasailla, mutta sieltä se tulee ajan kanssa. Mitään ei olla unohdettu eli treeniä vaan.
Agilityssa Isan kanssa olen paininut oman pääni kanssa. Isa osaa , pystyy ja tekee kun vaan kartturi tekee. Rimat on nyt alkaneet pysyä vähintäänkin kohtuullisesti kun olen saanut omaa ohjausta rohkeammaksi.

Tässä videoita molempien menosta
Lilli 9.1.2018
Isa 9.1.2018
Lilli 25.1.2018
Isa 25.1.2018

Hyvää Joulua!