Kontaktitreeniä

Tänään tultiin reissusta kotiin ja minnekäs muualle kuin kentälle oli koirien kanssa päästävä.

Taavi

Taavi teki lyhyesti ja ytimekkäästi tokoa. Palkka taisi olla liian hyvä, koska ei herra ei oikein malttanut keskittyä töiden tekemiseen vaan pakasterasia kentän reunalla houkutteli niin paljon, että vikinää ja vokinaa kuului melkein yhtäjaksoisesti. Ainoastaan kapulan pito meni mallikkaasti ja ääneti. Ja nyt sitten täytyy vain harjoitella herkullisemmilla eväillä tekemään töitä. Taavi kun on ahne hapsenkakkiainen niin kikkaillaan sitten ruuan laadulla. Lihamureke on ilmeisesti Taaville sellaista gourmet ruokaa, että systeemit meni sekaisin eikä kyennyt tekemään sellaisiakaan asioita, jotka varmasti osaa kunnolla. 

Isa

Neitokainen pääsi treenaamaan lyhyesti tokoaja sen lisäksi tehotreenattiin kontaktiesteet.  Niitä tulee erikseen treenattua aivan liian vähän ja edistyminen onkin tästä syystä hidasta. Taavin pään sekoittanut lihamureke olikin juuri tätä Isan treeniä varten mukana, nyt täytyy saada Isalle intoa pysähtymiseen ja ennen kaikkea oikean pysähtymispaikan löytämiseen. Neiti kun ei aksatessaan liiemmin ruokapalkasta perusta. Isa on tähänkin asti muistanut pysähtyä kontaktiesteillä, mutta pysähtymispaikka on ollut mitä sattuu, yleensä alastulon puolessa välissä. Tänään laitoin palkan maahan esteen loppuun ja ilmeisen suuresta herkust oli kyse kun Isa ensimmäisestä toistosta asti juoksi esteen loppuun saakka ja jäi siihen. Paikan lisäksi treenattiin puolenvaihtoja ennen ja jälkeen kontaktien sekä sivuttaisetäisyyttä.

Keppitreeniä

Kuva (c) Eveliina Piironen

Kuva (c) Eveliina Piironen

Lopultakin sain aikaiseksi tehtyä Isalle kunnollisen pujottelutreenin. Isallahan on ollut ongelma liian kobva vaihti ja se, että käskyn kuultuaan se vaan lisää vauhtiaan. Menee kyllä kepeille sisään oikeasta osoitteesta, mutta sitten jättää pari keppiä välistä ja jatkaa sitten pujottelua. Treeni oli sellainen, että hypyn kautta kepeille ja kepeiltä suoraan putkeen ja sieltä takaisin kepeille ja hypyn kautta taas takaisin. Näin saatiin vauhti pysymään koko ajan kovana ja mikäli Isa teki tuon keppien ohi hujauttamisen niin kepeille tultiin edellisen esteen kautta eikä helpotettuna suoraan kepeiltä.

Kuva (c) Eveliina Piironen

Kuva (c) Eveliina Piironen

Huomioita

Ilman käskytystä pelkällä liikkeellä ohjatessa Isa ei tehnyt virhettä yhtään ainutta kertaa. Käskytettynä virhe tuli useimmiten. Äkkiseltään päätettynä siis Isan vire nousee käskystä niin paljon, että se vaan ei kykene oikeaan suoritukseen. Nyt sitten vaan täytyy treenata lisää. Ja ennen kaikkea muistaa, että epäonnistueesta suorituksesta ei saa helpotusta vaan yritetään samalla vauhdilla edellisen esteen kautta uudelleen.

Kuva (c) Eveliina Piironen

Kuva (c) Eveliina Piironen

Ero kuin yöllä ja päivällä

Eilen episteltiin Isan kanssa RumisCupissa. Saldona kaksi hylkyä. Ensimmäinen rata oli muutoin bueno, mutta yhdestä esteestä Isa juoksi ohi. Toisella radalla minulla levisi paketti ihan totaalisesti kun mielessä pyöri vain sen yhden virheen korjaaminen ja kaahotin liikaa Isaa karkuun, Isa ei kestänyt ja jätti esteitä suorittamatta tai sitten lentelivät rimat.

Kun muistelee Taavin kanssa kisaamista, niin onhan tämä Isan kanssa helppoa, ei tarvitse keskittyä kuin omaan suoritukseen, Isa kyllä hoitaa oman osansa ihan mukisematta. Toisin oli Taavin kanssa, se saattoi kääntyi hetkenä minä hyvänsä huutamaan nuppi punaisena päin naamaa.

Nyt sitten vaan odotellaan kisaiän täyttymistä. Kepeille ja kontakteille toki täytyy saada vielä lisää varmuutta, mutta eiköhän tässä vielä hyvin ehdi niitäkin treenailla ennen kuin virallisille radoille lähdetään.

HIrween hyvä fiilis

Taavin tokot 

rupeaa koko ajan tuntumaan paremmilta. Tällä hetkellä mennään palkkauksissa puhtaasti niin, että palkka odottaa pakasterasiassa kentän reunalla. Välillä vapautus tulee ihan pienestä ja välillä taas Taavi joutuu tekemään töitä ihan kunnolla päästäkseen palkalle. Haukumatta Taavi on ollut ensimmäistä treenikertaa lukuunottamatta, ihme kyllä. Ilmeisesti tuo tapa palkata on Taaville jotenkin selkeämpi eikä se ole vaatimassa palkkaa minulta haukkumalla vaan tekee kiltisti töitä.

Seuraaminen on hitusen väljää, mutta kyllä se mukana kulkee ja kontaktinkin pitää koko ajan joten sille emme sen kummempaa rupea tässä vaiheessa tekemään. Kapulan piteleminen taitaa olla Taavin heikkous ja sitä täytyykin nyt hinkata ihan urakalla. Ollaankin nyt tehty sitä melkein joka välissä, mm. syömään ei pääse pitelemättä kapulaa.

Lisäksi nyt on ruvettu opiskelemaan ruutua tai onhan se Taavi aikaisemminkin sitä silloin tällöin tehnyt, mutta ei sen liikkeen kanssa kyllä olla oikeastaan edetty mihinkään. Nyt ruudussa on kosketusalusta, jolle Taavi menee.

On se Isakin 

treenannut. Tosin enemmän agia kuin tokoa. Sen kanssa vaan on niin ihanaa huristella agilitya. Taavin kanssa totuin siihen, että koiraa saa koko ajan pusertaa eteenpäin. Isan kanssa ongelmat on päinvastaisia ja usein ihmettelenkin missä on jarrut?

Pujotteluun Isalla on tällä hetkellä ihan kamala kiire, ensimmäiseen väliin osuus yleensä aina, mutta seuraavaan ei sitten maltakkaan jarruttaa vaan hurauttaa muutaman kepin ohi. Jospa tästä päästäisiin kun vaan harjoitellaan enemmän. Kontaktit on hyvällä mallilla ja kaikilla kontaktiesteillä alkaa oikea 2on2off-paikka löytyä tai siis Isa on hoksannut, että missä kohti tarkalleen pitää pysähtyä. Keinulla tosin usein käy niin, että Isa ei saa jarrutettua vauhtia oikeaan kohtaan vaan liukuu kontaktin ohi. Fiksuna tyttönä Isa on nyt keksinyt, että jos ei onnistu pysähtyä pitää kontaktille hypätä takaisin vaikka keinu olisi jo nousemassa ylöspäin :D

Tokoteltukin on... tai tarkemmin haettu oikeanlaista motivaatiota ja intoa tokoilemiseen. Sekin alkaa pikku hiljaa löytyä kun vihdoin ja viimein olen oppinut leikkimään niin, että se on  koiralle oikeasti palkitsevaa. Kotona on harjoiteltu kaukoja ja kapulanpitoa. Perusasentoakin on tullut kotona treenailtua. Kentällä Isa ei ole juurikaan tokoa treenaillut, mutta maalla käydessämme on sitten tehty aina lyhyitä treenipätkiä, lähinnä kylläkin seuraamista. Isalta en saa varmasti sitä koskaan valmiiksi kun haluan sen olevan niin täydellistä :D Ehkäpä täytyisi tässä löysätä vähän kriteeriä. Ruudun opiskelu on aloitettu myös Isan kanssa, samalla saadaan vähän vaihtelua alo-luokan liikkeiden opiskeluun.

Viikon treenit ja vähän toisenkin

Viimeiset pari viikkoa on menty teemalla hyppytekniikka.
Isan kanssa hyppytekniikkaa on opiskeltu sekä itsenäisesti että ohjatusti Rumarakilla.

Isan ongelmana on liika kiire, se ei välttämättä malta keskittyä hyppäämään kunnolla vaan roiskii kauhealla kiireellä. Todellisuudessahan se pääsisi vielä nopeammin keskittymällä siihen hyppäämiseen, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Parissa viikossa tekniikka on kuitenkin parantunut huomattavasti ja tänään Isa menikin perussarjaa jo tyyli puhtaasti.

Taavilla taas ongelmat ovat olleet hyppyjen alastuloissa. Se ei ole edes yrittänyt koota itseään laskeutuessaan. Sille on tehty perussarjaa sekä lasketumista. Lisäksi ollaan tasapainoiltu jumppapallolla. Taavikaan ei edistymisessä ole jäänyt yhtään Isaa huonommaksi ja nyt alastulotkin alkavat pikku hiljaa näyttää siltä niin kuin niiden kuuluukin.

Keskiviikkona käytiin kentällä omatoimitreeneissä ja meno molempien kanssa alkaa tuntua melkoisen mukavalta. Isan kanssa meno on vaivatonta ja yllätävän hyvin se on kuulolla vaikka menohalut ovat aivan valtavat. Isan kanssa on lisäksi harjoiteltu lelun palautuksia, niiden kanssahan meillä on ollut vaihtelevasti ongelmia koko ajan. Tällä hetkellä ne toimii varsin hyvin ja nopeasti. Katsotaan mikä on tilanne viikon päästä.

Isuzun loma

Isa on lomaillut nyt vajaa pari viikkoa. Eiliseen saakka Isa on saanut olla ihan tekemättömänä lenkkeilyä ja koira kavereiden kanssa juoksemista lukuunottamatta.

Eilen kuitenkin innostuin naksuttelemaan Isalle pyörimistä etutassut pesuvadin päällä. Joskus aikaisemmin olimme jo opetelleet vadin päälle nousemisen. Ensin kuljettiin ympyrää nenäkkäin ja aika pian Isa rupesi tarjoamaan perusasentoon pyörähtämistä etuset vadin päällä.

Tauko näyttää tehneen Isalle terää. Varsinkin nyt kun minulla loppui loma ja palasin takaisin töihin. Aktiivi elämä on vaihtunut normaaliin arkeen aamu- ja iltalenkkeineen.

Paimenessa

Eilen illalla ajemille Isan kanssa ihmettelemään lampaita. Isahan on lampaita nähnyt aikaisemminkin, mutta varsinaisesti paimentamista emme ole aikaisemmin kokeilleen.

Lampaat itsessään ja jossain määrin paimentaminen on minulle jo ennestään tuttua. Olenhan itse kasvanut lampaiden sekä paimenten keskellä maalla.

Kymmenkunta lammasta oli melko isossa pyöröaitauksessa. Isa osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan jo kauempaa kun saavuimme laitumelle eikä katse tainnut lampaista juurikaan missään vaiheessa kääntyä. Tosin mistään varnaisesta paimentamisesta ei kyllä voi puhua, ennemminkin Isa oli sitä mieltä, että tämä on mun laidun ja te voi häipyä täältä nyt heti. Vahvistettiinkin rauhallista lampaiden katsomista ja niin lähelle mentiin kuin neiti pystyi pokan pettämättä.

Välillä taukoiltiin ja katseltiin kun kaveri oiskeli oman koiransa kanssa. Silloin Isa oli todella rauhallinen ja seurasi herkeämättä paimennusharjoituksia.

Kolme lyhyttä paimennushetkeä Isa pääsi käymään ja yhdellä kerralla oltiin pyöröaitauksen sisälläkin. Siellä homma sujuikin huomattavasti rauhallisemmin ja muutama onnistunut toistokin saatiin.

Vielä ennen kotiin lähtöä päästiin ihan oikeisiin töihin, tosin tehtävää kuului vain seistä paikallaan, kun lampaat siirrettiin oikealle laitumelleen. Isa otti tehtävän tosissaan ja tujotti lauman kuljetusta herkeämättä, hiljaa ja rauhallisesti.

Ehkäpä uskaltaudumme vielä tälle syksylle toistamiseen paimeneen.

Isa juoksee

Isan toinen juoksu alkoi eilen. Päivälleen ja melkeinpä tunnilleenkin edellisten juoksujen alkamisesta.

Samalla alkoi myös Isan treenitauko joten Taavi pääsee tuuraamaan Isaa kaikenmoisissa harrastuksissa. Herra ei mahtane tätä panna pahakseen. Varsinkin kun kaikki jumit (selkä ja lavat) on viime viikolla hierottu auki niin nyt kelpaa harrastaa.

Isalle on ensi viikon tiistaille varattu paimennuskoulutus ja sen ajttelin kuitenkin tauosta huolimatta käydä. Taavia kun ei sinne voi viedä tuuraamaan ja Isan kohdalla kyse on vasta sytyttelystä. Joten jännityksellä odotan miten neiti lampaisiin suhtautuu.

Long time no see

Onpas aika hurahtanut ihan huomaamatta ja ilmeisesti on ollut niin kiirettäkin ettei ole ehtinyt tännekään kuulumisia kirjoitella.

Isan aksat

Isan agilityt on edenneet hyvin ja minulla alkaakin pikku hiljaa olla ratavalmis koira. Toki vielä on paljon opeteltavaa, mutta kaikki esteet alkaa olla kutakuinkin halussa.

Työstettävää löytyy vielä ainakin seuraavissa asioissa

Kuva Eveliina Piironen

Kontaktit

Isa tarvitsee minun liikkeen mennäkseen oikeaan kohtaan esteessä. Käytännössä tarkoittaa sitä, että minä en pysy Isan perässä vaan Isa on esteellä reilusti edellä ja jää odottamaan alastulon puoleen väliin minua ja menee vasta sitten kontaktiosalle. Myöskin oikeanlaista viretilaa kontaktie suorittamiseen pitäisi etsiä, välillä neiti menee esteille sellaisella vauhdilla, että lentomtkustamiselta ei vältytä :D

Kepit

Taaviin verrattuna nämä oli Isalle helppo opettaa kun löytyi oikea tapa palkata. Mellä oli alkuun aina keppien jälkeen putki, johon Isa pääsi palkaksi keppien oikeasta suorittamisesta ja vielä sen jälkeen tuli lelupalkka. Pujottelutekniikka Isalla on hyvä, mutta kovemmassa vauhdissa ei vielä oikea aloitusväli välttämättä löydy. Keppi-imu on sellainen, että kun käsky "kepit" tulee niin Isa lyö lisää rösettä tötteröön ja useimmitenhan siitä seuraa huti ensimmäisestä välistä ja osutaankin vasta toiseen tai kolmanteen väliin.

Kuva Eveliina Piironen

Eteneminen

Vaikka Isa pahtaakin radalla niin kovaa kuin kintuista pääsee, niin pitemmillä suorilla, joissa ei ole lopussa putke jonne koiran voisi lähettää, tulee selväksi ettei Isa osaa vielä edetä pitempiä suoria itsenäisesti vaan kääntyy jokaisen hypyn jälkeen katsomaan ja kysymään "minne sitten?"

Kuva Eveliina Piironen

Isa ja toko

Tokorintamalla ollaan taas välillä laiskisteltu ja välillä tehty ahkerastikin hommia liikkeiden eteen. Ja kuten tiedetään liiasta kiireestä sakotetaan niin asioissa on nyt palattu reippaasti taaksepäin ja tällä hetkellä työstetään perusasentoa tai oikeastaan motivaatiota olla ja tulla siihen perusasentoon. Muutaman kerran treenilläkin näyttää tällä saralla saavan ihmeitä aikaan, mutta jatketaan harjoituksia siitä huolimatta siihen saakka kunnes perusasento on se maailman paras paikka. Ja toki tokoon täytyy saada muutenkin samanlainen tekemisen into kuin meillä on aksassakin. 

Entäs Taavi sitten?

Taavi on saanut höntsäillä mukana treeneissä ja nyt lopultakin ollaan kesän ajan työstetty tätä Taavin haluttomuutta edetä itsenäisesti. Kisoissahan tuo etenemättömyys on näkynyt niin, että Taavi enimmän aikaa juoksee perä edellä ja huutaa minulle pää punaisena :D ilmeisesti juoksen liian hitaasti.

Treeni on alkanut tuottaa tulosta ja Taavi kulkeekin jo ihan mukavaa vauhtia ja halu mennä esteille on kasvanut huomattavasti. Vauhti ei kuitenkaan ole liiemmälti kasvanut, mutta tuo hiljaisuus on suorastaan musiikkia korvilleni joten ei me siitä vauhdista niin välitetä.

Kuva Eveliina Piironen

Taavi on ilmoitteu kisoihin elokuun viimeiselle viikonlopulle ja sitten näemme on tästä järjestelmällisestä treenistä ollut oikeasti hyötyä. 

Viime maanantaina meillä oli möllikisat oman porukan kesken ja ainakin siellä meno tuntui varsin mukavalta ja helpoltakin verrattuna heinäkuun puolessa välissä olleisiin möllikisoihin.

Tokotreeneissäkin Taavi on ollut mukana ja vaikka treenaaminen onkin Taavin kanssa enemmän huvittelua on herralla näyttänyt olevan ihan pirun hauskaa.