Superkivaa

Tuli talvi ja pakkanen. Ei näy parinkymmenen asteen pakkanen noita hömelöitä haittaavan yhtään, päinvastoin entistä enemmän haluaisivat olla ulkona.

Parit tokotreenit on edellisen päivityksen jälkeen ehditty tehdä. Joulupäivänä Isan kanssa tehtiin (yllätys, yllätys) ruutua, merkin kiertoa, kontaktiesteiden loppuja, seuraamista ja nouto pääsi tehotreeniin.

Merkinkierto on edelleen pop ja sitä käytänkin usein palkkana muissa liikkeissä. Samoin luoksetulon stoppeja on harjoiteltu sen avulla. Ruudussa on oikea paikka löytynyt ja hinku päästä ruutuun on selvästi kasvanut. Tämä saatiin aikaiseksi sillä, että ruudusta pääsi tekemään jotain vielä kivempaa, käytännössä merkin kiertoon tai eteenmenoon. Seuraamiseen olla löydetty oikea vire ja nyt sekin alkaa olla molempien mielestä hauskaa. Noutoa tehtiin ihan kokonaisena, välillä palkkasin ennen kapulan luovutusta ja välillä vasta kun olin ottanut kapulan itselleni. Isa menee vauhdilla kapulle, mutta palautusvauhti ei vielä ole sitä minkä haluaisin sen olevan. Täytynee vähän tuumailla miten siihenkin saadan draivi päälle...tuleeko se kun vaan tekee vai vaatiiko muitakin toimenpiteitä.

Taavi treenaili joulupäivänä merkinkiertoa ja seuraamista ja kas kummaa myös noutoa. Mellakkahan siitä tietty meinasi alkuun tulla kun olin päättänyt koko treenin tehdä lelulla. Ruokapalkalla Taavi vielä pystyy pitämään suunsa supussa jollain lailla, mutta lelulla herra ei kerta kaikkiaan jouda odottamaan käskyjä eikä palkkaakaan hetkeäkään. Loppujen lopuksi treeni kääntyi enemmän leikkimisen puolelle ja ensimmäistä kertaa ikinä Taavin kanssa tehtiin leikissä myös rauhan vaihe. En olisi ikinä uskonut, että Taavi sen kykenee tekemään. Mutta sepä pääsi yllättämään ja puhisi lelu suussa aikansa ja kun pyysin irrottamaan irrotti nätisti. Ja siitä nopsaan merkin kiertoon (haukkumatta) ja uudelleen leikkimään. Ja taas uudestaan rauha ja töihin. Tästäköhän se onkin koko ajan kiinni, minä olen leikkinyt sen kanssa väärin??

Kato äishkä! Mä tuon sulle lahjan.

Veera-mummokin pääsi joulun kunniaksi hetkeksi treenaamaan. Ei siitä kyllä Veeran kanssa lelulla meinannut mitään tulla kun lelua olisi pitänyt saada kytätä vähän matkan päästä koko ajan. Teki se kuitenkin istumisia ja perusasentoja. Ehkäpä se mummolle on ihan riittävästi, ei 11-vuotiaana enää hirmusti tarvitse opiskellakaan, riittää kun pitää kivaa.

Tiistai-tokot

Tänään jatkettiin siitä mihin perjantaina jäätiin. Isa teki ruutua tällä kertaa kokonaisena VOI-luokan liikkeenä pari kertaa. Hyvin toimi vaikka ei olla aikaisemmin kokonaisen tehtykään. Ruutuun lähetyksiä tein myös EVL:n malliin, hyvin löytyy myös sillä tavoin. Testasin ekaa kertaa myös EVL:n kierto, nouto, hyppy-hässäkän. Hyppyjä meillä ei tosin ollut, mutta kaikilla pysäytys vaihtoehdoilla (istumista täytyi pari kertaa treenata) ja molemmilta reunoilta kapuloiden tuonti onnistui. Kyllä minä vaan päivä päivältä enemmän tuosta pikku-kirpusta tykkään. Se ikään kuin oppii itsekseen asioita, Taavin kanssa saa taistella, että liikkeisiin saa edes pieniä edistymisiä. Kaukoja noin 5 metrin matkalta. Tosi vähän on vielä etäisyyttä näihin tehty ja taisi olla toinen kerta kun menin vähän kauemmaksi koirasta. Pari kertaa seisomaan nousussa otti muutamia askeleita eteenpäin, näistä vapautin ja kävin viemässä takaisin alkuperäiseen paikkaan. Saatiin myös useampi erittäin hyvä ellei täydellinenkin suoritus useammalla vaihdolla. Noutoa otettiin myös erikseen, palautukseen alkaa tulla vauhtia, se taitaa löytyä ihan vaan tekemällä joten ei hätäillä tämän kanssa. Ja entäs seuraaminen sitten, tänään se oli juuri sellaista kuin haluankin. Tai siis enhän minä näe miltä se näyttää, mutta ainakin Isa piti paikan koko ajan käännyttiinpä mihin suuntaan tahansa. Perusasentoja otettiin erikseen, näistä tulee palkattua aivan liian harvoin, varsinkin kun meillä palkkana on pääsääntöisesti lelu ja tänäänkään ei nameja edes ollut mukana. 

Taavikin kävi pikaisesti treenamassa, vai seuraamista, ruutua ja merkin kiertoa. Ääntä tämän päivän harkoista löytyi kylliksi ja lopetettiinkin ne hyvin lyhyeen :D

Isalle täytynee pikku hiljaa ruveta suunnittelemaan ALO-luokan koetta. Paikalla olot meillä tosin on jääneet aika lailla treenaamatta. Taavin ja Veeran ympärillä rillutellessa on Isa toki paikalla olo tehnyt, mutta ryhmäpaikalla olot meillä on kokonaan tekemättä. Ehkäpä haluan niitä useammankin kerran kokeilla ennen koetta, samoin muut liikkeet täytyisi ainakin muutamia kertoja käydä läpi vieraissa paikossa.

Ja onhan tänään toki nautittu myös aurinkoisesta pakkaspäivästä.

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

Rullahuuli-Tauno

Haaveita, toiveita, tavoitteita

Kai se näin ennen vuoden vaihtumista on asetettava jonkinmoisia tavoitteita,  jotta on jotain minkä eteen töitä tehdä koko ensi vuosi.

Isa

Isan tavoitteet
- kisauran korkkaaminen agilityssä
Aksapuolelle en sen suurempia tulostavoitteita aseta. Tällä hetkellä tuntuu, että Isa vie minua radalla kuin pässiä narussa. Osaltaan voi johtua siitäkin, että minusta tuntuu etten osaa enää ohjata Isaa ollenkaan vaan homma menee koko ajan enemmän tai vähemmän päin seiniä. Jostain täytynee yrittää löytää itseluottamusta omaan tekemiseen. Isa sinänsä on kyllä aivan mainio radalla ja lopultakin sain myös kontaktiesteet kisakuntoon tai ainakin sellaiseen, että niillä ilkeää kisoihinkin lähteä. Oikeastaan ainoa asia, mikä Isan kanssa kisaamisessa hirvittää on se, että saako neidin kiinni radan jälkeen.

-toko kokeeseen. Vuoden loppuun mennessä ainakin ALO1, toivottavasti myös AVO1
toko on tällä hetkellä meillä ykköslajina, tarkoittaa sitä, että treenataan tokoa reilusti enemmän kuin aksaa. Jotenkin olen itsellenikin löytänyt innon tokoilla ja hiivatti, että se on hauskaa. Tällä hetkellä työn alla on noudot. Ruutu ja merkin kierto on hyvällä mallilla. Ja seuraaminenkin alkaa maistua melko mukavalle. Bravuuri meillä on kaukot ja tunnarissa en vielä ole osannut päättää millä tavalla lähden sitä opettamaan.

-arkielämän helpottuminen
tässä sitä urakkaa onkin... töitä on tehty kovasti ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Isa ei enää liiemmin temppuile minun kanssani. Kaikkien muiden käskyt sitten kaikuukin kuuroille korville, Isan naamasta oikein näkee kun se lällättelee eikä sillä ole pienintäkään aikomusta totella. Isa on kyllä selkeästi aikuistunut ja enimmäkseen se on hyvin huomaamaton kotioloissa. Tarkoitus oli antaa Isaa aksassa kavereille kisalainaan, mutta se taitaa jäädä tekemättä juurikin tuon tottelemattomuuden takia. Itse olen varsinkin nyt talvella useimmiten viikonloput töissä joten oma kisaaminen tulee olemaan hyvin vähäistä, jospa keväällä sitten pääsisi vähän useammin.

Taavi

-tokokokeeseen

edes välikevennykseksi tai oikeammin se taitaa olla ooppera, joka me käydään esittämässä. Liikkeethän Taavi osaa kyllä, silloin kun tietää niistä palkkaa saavansa. Mutta palkattomuutta se ei kestä ollenkaan vaan rupeaa metelöimään kun palkan saanti viivästyy. Tässä asiassa täytynee katsoa peiliin ja todetta, että itsepähän olen sen sellaiseksi opettanut. Mutta anyway Taavinkin pitää päästä kokeeseen :D

siinäpä ne Taavin tavoitteet sitten onkin. Agility on Taavin osalta menneen talven lumia ja rallytokon opetteluun ei enää itsellä riitä aika. On helpompi tehdä sellaista josta jo itselläkin on jonkinmoinen käsitys

Minä

-saada itseluottamusta aksaohjaamiseen

tällä hetkellä lähden jo radalle häviäjänä ja ajatuksella ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Ja eihän siitä sitten tulekaan. Kaikki se rentous ja hauskuus ohjaamisesta on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. En sitten tiedä olenko liian ankara itselleni ja tavoittelen omiin taitoihini nähden kuuta taivalta, mutta tällä hetkellä aksa ei ole hauskaa. . Voi toki osaltaan johtua siitäkin, että nyt kun Isa alkaa osata riittävästi on pakko ruveta keskittymään siihen omaan osaamiseen eikä pysty pistämään enää mokailuja koiran osaamattomuuden piikkiin. No vaikeudet on tehty voitettaviksi ja tästäkin suosta noustaan...toivottavasti.

Hyvää Joulua!

Kuva Eveliina Piironen

Kuva Eveliina Piironen

Kuva Eveliina Piironen

Kuva Eveliina Piironen

Isan terveystulokset

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Selkä VA0 (normaali) ja LTV0 (normaali)

Samalla reissulla kuvattiin myös olat, jotka nekin terveet

Isa koiranetissä

Täällä taas

Minne ihmeeseen tämä aika katoaa? Edellisestä päivityksestä on aikaa jo vaikka kuinka kauan. Eihän meille sen ihmeempiä toki ole tässä välissä tapahtunut, mutta hyvähän niitä treenijuttuja olisi ainakin itseä varten talteen laittaa...

Aksaa

Tässä välissä on keritty pari kertaa käydä Rumiksella aksatreeneissä ja täytyy todeta, että mitä vähemmän tehdään niin sitä kovempaa Isa kulkee tai sitten minä kuljen hitaampaa. Loppu tulema on joka tapauksessa se, että en kerta kaikkisesti ehdi radalla sinne missä minun pitäisi olla. Haastetta siis riittää varsinkin kun Taavin kanssa olen opetellut varsin verkkaisen tavan ohjata. No, ehkä tämä jo parin vuoden päästä alkaa onnistua.

Kontaktiesteitä käytiin kentällä kerran tässä välissä treenaamassa, ongelmahan on ollut puomilla se, että Isa ei juokse sitä loppuun asti vaan jää odottamaan minua juuri ennen kontaktiosan alkua ja vasta kun minä tulen lähemmäs menee oikeaan paikkaan. Isa tekee pysäytys kontaktit eikä ainakaan toistaiseksi edes suunnitella juoksukontaktien opettelua :D silloin voisin sanoa Isalle heipat jo heti startissa lähtöluvan annettuani ja huikata perään, että nähdään maalissa. Pysäytyskontakteilla minulla on edes hetkittäin mahdollista saada uudestaan rytmistä kiinni. Isa ei vielä ainakaan ole keksinyt, että sieltä kontakteilta voisi karatakin vaan nätisti napottaa 2on2off-asennossa niin kauan kun lähtölupa annetaan.

Tuon kontaktitreenikerran lisäksi ollaan tehty pelkkää 2on2off asentoa A-esteellä ja hyllyn pätkällä. Näissä on ollut palkkana lelu ja "alas"-käskyllä olen Isaa sinne lähetellyt, palkkana lelu. Ja jo viimeksi Rumiksen treeneissä huomasi, että työ saattaa tuottaa toivotun lopputuloksen, Isa tarjosi melkein joka välissä 2on2off-asentoa ja taisipa ainakin kerran juosta puominkin hyvällä vauhdilla loppuun saakka. Näitä harjoituksia ehdottomasti jatketaan.

Tokoa

Tokorintamalla Taavi on pitänyt taukoa. Sen kanssa täytyy nyt miettiä miten sen saisi kestämään palkattomuutta tai ainakin  olemaan huutamatta.

Isan treenit ovat olleet melkoista sekametelisoppaa. Ruutua on tehty paljon. Itseasiassa aloitettiin se ihan alusta uudelleen. Isalle oli epäselvää minne sen tarkalleen ottaen pitää mennä ja siitä johtuen se saattoi kesken matkan pyörähtää ympäri ja ruveta haukkumaan minulle. Oli siis aika kaivaa naksutin taskusta ja laittaa neiti miettimään itse.

Aluksi tehtiin aivan ruutunauhan vierestä muutama toisto kosketusalustalle. Seuraavaksi alusta pois ja kriteerinä sama paikka kuin kosketusalustankin ollessa ruudussa. Ja hommahan rupesi toimimaan. Ja ei muuta kuin matkaa kasvattamaan ja palkka vaihdettiin leluksi. Edelleekin toki mentiin tarjoamisen kautta ja "ruutu"-käskyä huutelin alkuun vasta kun Isa oli ruudussa. Sitten yhdistin tämän merkin kiertoon ja sain hommaan vauhtia, mutta pystyin itse olemaan vielä lähellä ruutua. Välillä tehtiin myös niin päin, että lähetin ruutuun ja sieltä joko merkin kiertoon tai eteenlähetys. Tämän lisäksi ollaan hinkattu seuraamisen käännöksiä.

Merkin kierto on uusi putki

Se on jo viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja viikossahan on ehtinyt tapahtua paljon. Kaikkea ei edes muista, mutta joka päivä on jotain puuhasteltu.

Viikko sitten maanantaina kimppatreeneissä hyödynsin taas kentällä aksaajat ja harjoiteltiin perusasentoa parhaassa (pahimmassa) mahdollisessa häiriössä. Alkaa neidin motivaatio olla kohdallaan kun enimmän aikaa pystyi tekemään töitä nätisti ja tuijottamisen ja haukkumisen sijaan leikkimään ja tekemään töitä. Taavin kanssa katsottiin minut liikkumista seuraamisessa ja enemmänhän se rautakangelta näyttää kuin normaalilta kävelyltä. Täytyy nyt itse enemmän keskittyä siihen omaan liikkumiseen, koirat kyllä kulkee mukana vaikka en niitä vahtaisikaan.

Tiistaina jatkoin itsekseni kävelyharjoituksia Taavin kanssa. On se vaan vaikeeta kun väkisinkin meinaa keskittyä vain koiraan ja taas oma liikkuminen jäykistyy, ehkä minä vielä jonain päivänä osaan.

Keskiviikkona ja tortainakin käytiin kentällä, mutta olen kyllä onnellisesti jo unohtanut mitä ollaan tehty. 

Perjantaina Isan aksatreenit Rumiksella. Neidistä näkee ettei nyt olla liiemmälti aksattu ja ne vähäisetkin jarrut, jotka olin saanut opetettua on kadonneet. Kuten edelliselläkin viikolla oma viretila ei treeneihin ollut millään tavalla paras, väsytti ihan vietävästi enkä kerta kaikkisesti jaksanut juosta niin kovaa kuin olisi pitänyt. 

Lauantaina huristesteltiin maalle ja käytiin koirien kanssa tarpomassa hangessa. Ihan höttöähän tuo lumi vielä on, joten hyvin pääsee eteenpäin. Treenailtiin lampolassa merkinkiertoa ja kapulanpitoa. Nyt Isalle lopultakin aukesi tuo merkin kierto ja siitä taisi kerralla tulla putken veroinen kapistus.

Sunnuntaina oli HiFin seuramestaruuskisat. Isa kisasi maksi mölleissä ja, koska siinä luokassa ei ollut muita osallistujia oli mestaruus taattu jo ennen starttia. Mölliluokassa kun ei voinut saada hylkyä. Ja myöhän yritettiin kerätä kaikki mahdolliset virhepisteet. Rata ensinnäkin oli meistä aivan naurettavan lyhyt joten napsittiin siihen muutamia ylimääräisiä esteitä. Oma ohjaaminen oli kyllä taas aivan ala-arvoista ja oma aksainnostuskin on jäänyt tokoinnostuksen jalkoihin. 

Päälle vielä maalle juoksemaan ja tokoa treenaamaan. Isa teki merkin kiertoa (taas) ja rupesin siihen yhdistelemään mitä keksin. Ihka ensimmäistä kertaa kokeilin luoksetulo stoppia, pysäjtyi kuin seinään, seuraamaan tuloja täydestä vauhdista ja kaikkea muuta mukavaa. Ja Isa vain innostui, koska näyttää tuo merkki vähintäänkin putken veroinen olevan.

Eilen molemmille koirille, kokeenomainen treeni. Lämppälenkin jälkeen Taavi ensin kehiin. Luoksepäästävyydessä ei luonnollisestikaan mitään ihmeellistä. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle kunnes mopo keuli ja sitä keulimista riitti sitten koko "kokeen" ajan. Taavi siis huusi minulle kurkku suorana "Missä on minun PALKKA?" Kapulan pidossa tiputti kapulan ja kun annoin sen takaisin liikkurille, ei päässyt yli kapulan menetyksestä vaan kävi tasaisin väliajoin kysymässä sitä takaisin. Hypyssä ei olosi malttanut millään tulla perusasentoon vaan rupesi hyppimään hyppyä edes takaisin. Teki hienosti kun lopulta sain rauhoittumaan. Kaket oli hienot, luoksetulossa meinasi juurtua paikalleen, en kuitenkaan antanut toista käskyä vaan odotin, että iso pyörä pyörähtää ja hoksaa itse lähteä liikkeelle. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan.

Isa kehään samalla periaatteella eli tässä tapauksessa suoraan autosta. Luoksepäästävyys ok, ei millään muotoa noteeraa "tuomaria", on vaan siinä lähellä ja odottaa milloin pääsee töihin.

Seuraaminen oli aivan kamala, neiti ehkä tarvinnee jonkinmoisen valmistelun ennen koetta, nyt pomppi koko seuraamisen ajan. Juoksuun lähdössä kuuli minun sivu-käskyn seis-käskynä ja jäi töröttämään paikalleen. Normaalisti en temmon vaihtumisissa anna uutta käskyä, joten sitä ei näköjään kannata antaa kokeessakaan. Muutoin pieniä virheitä lukuunottamatta oikein nättiä tekemistä. Isa rupesi parantamaan loppua kohti ja asenne tekemiseen oli todella hyvä. Ja kun motivation kautta pilkkua viilaamatta ollaan tätä tehty niin täytyy olla oikeinkin tyytyväinen. Liikkuri häiriö täytyy opetella ja yrittää pitää huolta ettei Isa pääse palkkaamaan itseään merkkejä kiertämällä, nyt ainakin parin liikkeen välissä taisi ottaa itselleen välipalkat lähellä olevien merkkien kiertämisellä.

Talvista

Veera

Veera 

Veera-mummo 11 vuotta kiitää