Taavin tokot
rupeaa koko ajan tuntumaan paremmilta. Tällä hetkellä mennään palkkauksissa puhtaasti niin, että palkka odottaa pakasterasiassa kentän reunalla. Välillä vapautus tulee ihan pienestä ja välillä taas Taavi joutuu tekemään töitä ihan kunnolla päästäkseen palkalle. Haukumatta Taavi on ollut ensimmäistä treenikertaa lukuunottamatta, ihme kyllä. Ilmeisesti tuo tapa palkata on Taaville jotenkin selkeämpi eikä se ole vaatimassa palkkaa minulta haukkumalla vaan tekee kiltisti töitä.
Seuraaminen on hitusen väljää, mutta kyllä se mukana kulkee ja kontaktinkin pitää koko ajan joten sille emme sen kummempaa rupea tässä vaiheessa tekemään. Kapulan piteleminen taitaa olla Taavin heikkous ja sitä täytyykin nyt hinkata ihan urakalla. Ollaankin nyt tehty sitä melkein joka välissä, mm. syömään ei pääse pitelemättä kapulaa.
Lisäksi nyt on ruvettu opiskelemaan ruutua tai onhan se Taavi aikaisemminkin sitä silloin tällöin tehnyt, mutta ei sen liikkeen kanssa kyllä olla oikeastaan edetty mihinkään. Nyt ruudussa on kosketusalusta, jolle Taavi menee.
On se Isakin
treenannut. Tosin enemmän agia kuin tokoa. Sen kanssa vaan on niin ihanaa huristella agilitya. Taavin kanssa totuin siihen, että koiraa saa koko ajan pusertaa eteenpäin. Isan kanssa ongelmat on päinvastaisia ja usein ihmettelenkin missä on jarrut?
Pujotteluun Isalla on tällä hetkellä ihan kamala kiire, ensimmäiseen väliin osuus yleensä aina, mutta seuraavaan ei sitten maltakkaan jarruttaa vaan hurauttaa muutaman kepin ohi. Jospa tästä päästäisiin kun vaan harjoitellaan enemmän. Kontaktit on hyvällä mallilla ja kaikilla kontaktiesteillä alkaa oikea 2on2off-paikka löytyä tai siis Isa on hoksannut, että missä kohti tarkalleen pitää pysähtyä. Keinulla tosin usein käy niin, että Isa ei saa jarrutettua vauhtia oikeaan kohtaan vaan liukuu kontaktin ohi. Fiksuna tyttönä Isa on nyt keksinyt, että jos ei onnistu pysähtyä pitää kontaktille hypätä takaisin vaikka keinu olisi jo nousemassa ylöspäin :D
Tokoteltukin on... tai tarkemmin haettu oikeanlaista motivaatiota ja intoa tokoilemiseen. Sekin alkaa pikku hiljaa löytyä kun vihdoin ja viimein olen oppinut leikkimään niin, että se on koiralle oikeasti palkitsevaa. Kotona on harjoiteltu kaukoja ja kapulanpitoa. Perusasentoakin on tullut kotona treenailtua. Kentällä Isa ei ole juurikaan tokoa treenaillut, mutta maalla käydessämme on sitten tehty aina lyhyitä treenipätkiä, lähinnä kylläkin seuraamista. Isalta en saa varmasti sitä koskaan valmiiksi kun haluan sen olevan niin täydellistä :D Ehkäpä täytyisi tässä löysätä vähän kriteeriä. Ruudun opiskelu on aloitettu myös Isan kanssa, samalla saadaan vähän vaihtelua alo-luokan liikkeiden opiskeluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti