Supertreenit
Lopultakin sain itsestäni irti niin paljon, että ei tehtykään enää mitään samankaavan mukaan. Liikkeet toki oli samoja vanhoja ja vähän uuttakin opeteltiin, mutta jankkaaminen unohdettiin kokonaan.
Levittelin pitkin pihamaata kaikki tarvittavan ruutu, merkki, kapula ja paljon leluja. Kaikki kolme koiraa juoksentelivat vapaana pitkin pihamaata. Sieltä sitten yksi kerrallaan pääsi töihin, kaksi muuta sain kunnian toimia häiriökoirina. Välillähän se oli haasteellista kun kaikki olisivat halunneet olla tekemässä töitä. Varsinkin luoksetuloissa treenivuorossa oleva joutui todenteolla tekemään töitä päästäkseen sivulle.
Ideana oli siis tehdä yhdestä liikkeestä ainoastaan yksi onnistunut toisto ja sitten seuraavaan liikkeeseen.Ja niinhän me tehtiin. Ruutua ei kumpikaan ole liiemmälti tehnyt, mutta siinäpä tuo näytti samalla tulevan tutuksi molemmille. Opeteltiin lähinnä "ruutu"-käskyn merkitystä ja haettiin ruutua eri suunnista jopa piilosta. Merkin kiertoa tehtiin kasvavalla matkalla, seuraamista, luoksetuloa, jääviä ja kapulanpitoa. Ruletti pyöri varsin hyvin eikä koirat tienneet sivulle tullessaan mikä liike on tulossa. Vaihdoin myöskin koiraa melko tiuhaan tahtiin ja kukaan ei ehtinyt väsähtää omalla treenivuorollaan ennen kuin joutui jo tauolle. Jopa Isalla oli kiire palauttaa lelu aina liikkeen jälkeen, jotta sai jatkaa treenaamista. Veera-mummo oli lähinnä täyttökoirana, eihän se isommin ole edes tokoa tehnyt, joten se harjoitteli aina perusasentoa ja paikalla oloa. Veera selvästi nautti ja yrittikin aina toistenkin töissä ollessa tulla perusasentoon häntä heiluen. Mukavaa puuhaa 11-vuotiaalle.
Tällä linjalla nyt jatketaan. Oma asenne oli paljon positiivisempi, koirat ei kyllästyneet. Ja ennen kaikkea ne teki joka kierroksella jokaisen liikkee hyvin eikä hinkkaamisen takia suoritukset ruvenneet huononemaan.
Tuskin maltan odottaa seuraavia treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti