Treenikavereista sattui useampikin olemaan vapaalla yhtä aikaa ja aamupäivästä suunnistimmekin kentälle tokoilemaan.
 |
| Kuva Eveliina Piironen |
Isa oli intoa täynnä ja varsinkin seuraamisessa sen huomasi. Ei tainnut mitään kaunista katseltavaa olla se. Lemppari liikkeitä tehtiin eli ruutua, merkinkiertoa, noutoa. Lisäksi otettiin ohjattua noutoa.
Siinä vaikeinta tuntuu tällä hetkellä olevan liikkeestä seisominen, läpsähti lähes joka kerta maahan. No, onneksi tuon liikkeen ei tarvitse ihan hetkeen olla valmiina.
Lauha sää mahdollisti myös paikalla olojen treenaamisen. Isahan niitä ei ole juurikaan ryhmässä tehnyt ja niillä muutamilla kerroilla viime kesänä/ syksynä oli aina hihnassa. Talven aikana luottamus koiraan on kuitenkin kasvanut ja vaan jätin Isan riviin paikka istumiseen. Ja sehän istui kuin tatti, ei aikomustakaan liikahtaa mihinkään, vaikka rivissä olikin vähän levotonta. Ajatus oli tehdä EVL:n istumisesta luokse kutsumista häiriönä Serille. Ei ollut ongelmia tässä kennelläkään. Sitten kokeiltiin vielä EVL:n paikalla olot kokonaisena, tosin ei menty piiloon (jos kameran hakua autolta ei lasketa), hyvin pysyi näissäkin. Eli nyt minulla ei siis ole mitään tekosyytä, että en kokeeseen Isaa voisi viedä. Onneksi huhtikuun loppuun saakka on vuorotyö niin ei ihan heti tarvitse kuitenkaan ruveta suunnittelmaan.
Välissä käytiin Taavi hakemassa maalta kotiin ja taas takaisin kentälle. Tällä kertaa aksaamaan. Tarkoitus oli treenata keppien aloituksia, mutta näköjään kentälle ei niin pientä määrää voi esteitä satunnaisesti ripotella etteikö niistä rata tulisi. Keppejäkin Isa toki harjoitteli. Aksan osalta tuskin maltan odottaa kisoihin pääsyä. Toki vielä ei ole tiedossa milloin tämä onnenpäivä koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti