Se on jo viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja viikossahan on ehtinyt tapahtua paljon. Kaikkea ei edes muista, mutta joka päivä on jotain puuhasteltu.
Viikko sitten maanantaina kimppatreeneissä hyödynsin taas kentällä aksaajat ja harjoiteltiin perusasentoa parhaassa (pahimmassa) mahdollisessa häiriössä. Alkaa neidin motivaatio olla kohdallaan kun enimmän aikaa pystyi tekemään töitä nätisti ja tuijottamisen ja haukkumisen sijaan leikkimään ja tekemään töitä. Taavin kanssa katsottiin minut liikkumista seuraamisessa ja enemmänhän se rautakangelta näyttää kuin normaalilta kävelyltä. Täytyy nyt itse enemmän keskittyä siihen omaan liikkumiseen, koirat kyllä kulkee mukana vaikka en niitä vahtaisikaan.
Tiistaina jatkoin itsekseni kävelyharjoituksia Taavin kanssa. On se vaan vaikeeta kun väkisinkin meinaa keskittyä vain koiraan ja taas oma liikkuminen jäykistyy, ehkä minä vielä jonain päivänä osaan.
Keskiviikkona ja tortainakin käytiin kentällä, mutta olen kyllä onnellisesti jo unohtanut mitä ollaan tehty.
Perjantaina Isan aksatreenit Rumiksella. Neidistä näkee ettei nyt olla liiemmälti aksattu ja ne vähäisetkin jarrut, jotka olin saanut opetettua on kadonneet. Kuten edelliselläkin viikolla oma viretila ei treeneihin ollut millään tavalla paras, väsytti ihan vietävästi enkä kerta kaikkisesti jaksanut juosta niin kovaa kuin olisi pitänyt.
Lauantaina huristesteltiin maalle ja käytiin koirien kanssa tarpomassa hangessa. Ihan höttöähän tuo lumi vielä on, joten hyvin pääsee eteenpäin. Treenailtiin lampolassa merkinkiertoa ja kapulanpitoa. Nyt Isalle lopultakin aukesi tuo merkin kierto ja siitä taisi kerralla tulla putken veroinen kapistus.
Sunnuntaina oli HiFin seuramestaruuskisat. Isa kisasi maksi mölleissä ja, koska siinä luokassa ei ollut muita osallistujia oli mestaruus taattu jo ennen starttia. Mölliluokassa kun ei voinut saada hylkyä. Ja myöhän yritettiin kerätä kaikki mahdolliset virhepisteet. Rata ensinnäkin oli meistä aivan naurettavan lyhyt joten napsittiin siihen muutamia ylimääräisiä esteitä. Oma ohjaaminen oli kyllä taas aivan ala-arvoista ja oma aksainnostuskin on jäänyt tokoinnostuksen jalkoihin.
Päälle vielä maalle juoksemaan ja tokoa treenaamaan. Isa teki merkin kiertoa (taas) ja rupesin siihen yhdistelemään mitä keksin. Ihka ensimmäistä kertaa kokeilin luoksetulo stoppia, pysäjtyi kuin seinään, seuraamaan tuloja täydestä vauhdista ja kaikkea muuta mukavaa. Ja Isa vain innostui, koska näyttää tuo merkki vähintäänkin putken veroinen olevan.
Eilen molemmille koirille, kokeenomainen treeni. Lämppälenkin jälkeen Taavi ensin kehiin. Luoksepäästävyydessä ei luonnollisestikaan mitään ihmeellistä. Seuraaminen lähti hyvin liikkeelle kunnes mopo keuli ja sitä keulimista riitti sitten koko "kokeen" ajan. Taavi siis huusi minulle kurkku suorana "Missä on minun PALKKA?" Kapulan pidossa tiputti kapulan ja kun annoin sen takaisin liikkurille, ei päässyt yli kapulan menetyksestä vaan kävi tasaisin väliajoin kysymässä sitä takaisin. Hypyssä ei olosi malttanut millään tulla perusasentoon vaan rupesi hyppimään hyppyä edes takaisin. Teki hienosti kun lopulta sain rauhoittumaan. Kaket oli hienot, luoksetulossa meinasi juurtua paikalleen, en kuitenkaan antanut toista käskyä vaan odotin, että iso pyörä pyörähtää ja hoksaa itse lähteä liikkeelle. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan.
Isa kehään samalla periaatteella eli tässä tapauksessa suoraan autosta. Luoksepäästävyys ok, ei millään muotoa noteeraa "tuomaria", on vaan siinä lähellä ja odottaa milloin pääsee töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti