Haaveita, toiveita, tavoitteita

Kai se näin ennen vuoden vaihtumista on asetettava jonkinmoisia tavoitteita,  jotta on jotain minkä eteen töitä tehdä koko ensi vuosi.

Isa

Isan tavoitteet
- kisauran korkkaaminen agilityssä
Aksapuolelle en sen suurempia tulostavoitteita aseta. Tällä hetkellä tuntuu, että Isa vie minua radalla kuin pässiä narussa. Osaltaan voi johtua siitäkin, että minusta tuntuu etten osaa enää ohjata Isaa ollenkaan vaan homma menee koko ajan enemmän tai vähemmän päin seiniä. Jostain täytynee yrittää löytää itseluottamusta omaan tekemiseen. Isa sinänsä on kyllä aivan mainio radalla ja lopultakin sain myös kontaktiesteet kisakuntoon tai ainakin sellaiseen, että niillä ilkeää kisoihinkin lähteä. Oikeastaan ainoa asia, mikä Isan kanssa kisaamisessa hirvittää on se, että saako neidin kiinni radan jälkeen.

-toko kokeeseen. Vuoden loppuun mennessä ainakin ALO1, toivottavasti myös AVO1
toko on tällä hetkellä meillä ykköslajina, tarkoittaa sitä, että treenataan tokoa reilusti enemmän kuin aksaa. Jotenkin olen itsellenikin löytänyt innon tokoilla ja hiivatti, että se on hauskaa. Tällä hetkellä työn alla on noudot. Ruutu ja merkin kierto on hyvällä mallilla. Ja seuraaminenkin alkaa maistua melko mukavalle. Bravuuri meillä on kaukot ja tunnarissa en vielä ole osannut päättää millä tavalla lähden sitä opettamaan.

-arkielämän helpottuminen
tässä sitä urakkaa onkin... töitä on tehty kovasti ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Isa ei enää liiemmin temppuile minun kanssani. Kaikkien muiden käskyt sitten kaikuukin kuuroille korville, Isan naamasta oikein näkee kun se lällättelee eikä sillä ole pienintäkään aikomusta totella. Isa on kyllä selkeästi aikuistunut ja enimmäkseen se on hyvin huomaamaton kotioloissa. Tarkoitus oli antaa Isaa aksassa kavereille kisalainaan, mutta se taitaa jäädä tekemättä juurikin tuon tottelemattomuuden takia. Itse olen varsinkin nyt talvella useimmiten viikonloput töissä joten oma kisaaminen tulee olemaan hyvin vähäistä, jospa keväällä sitten pääsisi vähän useammin.

Taavi

-tokokokeeseen

edes välikevennykseksi tai oikeammin se taitaa olla ooppera, joka me käydään esittämässä. Liikkeethän Taavi osaa kyllä, silloin kun tietää niistä palkkaa saavansa. Mutta palkattomuutta se ei kestä ollenkaan vaan rupeaa metelöimään kun palkan saanti viivästyy. Tässä asiassa täytynee katsoa peiliin ja todetta, että itsepähän olen sen sellaiseksi opettanut. Mutta anyway Taavinkin pitää päästä kokeeseen :D

siinäpä ne Taavin tavoitteet sitten onkin. Agility on Taavin osalta menneen talven lumia ja rallytokon opetteluun ei enää itsellä riitä aika. On helpompi tehdä sellaista josta jo itselläkin on jonkinmoinen käsitys

Minä

-saada itseluottamusta aksaohjaamiseen

tällä hetkellä lähden jo radalle häviäjänä ja ajatuksella ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Ja eihän siitä sitten tulekaan. Kaikki se rentous ja hauskuus ohjaamisesta on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. En sitten tiedä olenko liian ankara itselleni ja tavoittelen omiin taitoihini nähden kuuta taivalta, mutta tällä hetkellä aksa ei ole hauskaa. . Voi toki osaltaan johtua siitäkin, että nyt kun Isa alkaa osata riittävästi on pakko ruveta keskittymään siihen omaan osaamiseen eikä pysty pistämään enää mokailuja koiran osaamattomuuden piikkiin. No vaikeudet on tehty voitettaviksi ja tästäkin suosta noustaan...toivottavasti.