Talvi on treenattu hallilla enimmäkseen itsekseen, muutamia Komulaisen Annin yksäreitä olen agilityssa ottanut ja tokossa on touhuttu seuran valmennusryhmässä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin treenit on olleet melko vähissä, ehkä kerran viikkoon on touhuttu jotain kotona tehtyjen tokojuttujen lisäksi.
Lilli on jo 11 kuukautta ja se on huikea. Juuri omiin käsiin sopiva, sellainen kuin minun koiran pitääkin olla. Ja iloinen, mahdottoman iloinen. Sen kanssa touhutessa hymy on väkisten korvissa itselläkin.
Touhustiinan tokot alkaa olla varsin hyvällä mallilla ja koepaikkaa voisi pikkuhiljaa ruveta sillekin katselemaan jos haluaisi. Toisaalta valmiissa maailmassa ei ole mitään kiirettä, mennään sitten kun siltä tuntuu.
Isan kanssa on talvi keskitytty agilityssa rimohin ja omaan uskallukseen ohjauksissa. Nämä molemmat ovat loksahtaneet paikalleen kuin itsestäään. Siinä missä vielä syksyllä Isa kävi kierroksilla jo heti treenien alussa on minulla nyt käsissä rauhallinen, mutta silti täysillä tekevä koira, joka malttaa tulla ohjauksiin eikä tee sinkoile apinanraivolla minne sattuu.
Samalla myös mielentila tokossa on parantunut.
Taavi porskuttaa entiseen malliin, se viettää eläkepäiviään maalla ja on siellä ilmeisen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti