Vauhti sen kun kasvaa

Lilli on huomenna jo 11 viikkoinen. Viikot menee ihan huomaatta ja pentu kasvaa melkein silmissä. Tykkään siitä koko ajan enemmän, järkevä ja fiksu pentu. Virtaa on kuin pienessä kylässä, onneksi Isa huolehtii hyvin pitkälti riiviönergia akkujen tyhjentämisestä.

Edelleenkään ei mitään osata, mutta touhuiltu on kaikenlaista. Eilen illalla käytiin puuhastelemassa hallin pihalla. Pääasia oli leikkimisessä, mutta kosketusalustakin onnistui hyvin rekkojen ohiajamisesta huolimatta. Hallilla oli muitakin treenaamassa ja Lilli pääsi moikkailemaan aikuisiakin koiria. Täytyy kyllä sanoa, että varsin fiksu pentu ja osasi käyttäytyä paremmin kuin hyvin vieraiden aikuisten koirien seurassa. Sheltit näytti olevan Lillin mielestä maailman ihanimpia.

Isalle täytyisi ruveta miettimään vähän treenisuunnitelmia niin tokon kuin aksankin osalta. Kesä on mennyt humppastellessa ja mitään oikeasti eteenpäin vievää ei olla tehty. Agilityn osalta tosin tuntuu ettei sen kanssa nyt muuta treenattavaa oikein ole kuin ne hiivatin rimat. Onneksi nekin on alkaneet pysyä paremmin, jospa se siitä. Treenaamatta tuskin, mutta kuitenkin.