Vahingossa eksyin lukemaan vanhoja postauksiani ja silmiini osui joulukuussa kirjoitettu Haaveita, toiveita, tavoitteita.
Ja onpahan tilanteet muuttuneet tuon jälkeen, suosta on noustu. Ja ennen kaikkea aksa on hauskaa ja todellakin meidän ykköslaji, tokoa määrällisesti treenataan toki paljon paljon enemmän, mutta se on enemmän sellaista puuhastelua. Tehdään ohi mennen yksi liike ja toinen tällöin, mutta täytyy sanoa ettei ole huono taktiikka tuokaan. Käytännössä treeniä tulee paljon enemmän kuin jos vääntäytyisin kentälle treenaamaan. Kaikki suunnitelmallisuus toki puuttuu, mutta Isa osaa kyllä sormia napsauttamalla vaihtaa työmoodiin missä tahansa ja häiriöstä välittämättä.
Ja juu ei vie Isa enää vie minua kuin pässiä narussa agiradalla vaan toisin päin. Naru on kyllä pitkä ja Isa kulkee enimmäkseen edelläni, mutta kuten benji-köysi kimpoaa aina takaisin päin ja on valmis vastaanottamaan tiedon siitä mihin seuraavaksi mennään.
Eihän me täydellisiä olla eikä lähimaillekaan kaikkea osata, mutta juuri nyt olemme Isan kanssa täydellisiä toisillemme. Agilityssa meillä on kasassa ykkösluokasta 2 LUVAA eli yksi pitäisi vielä saada taiteiltua, että päästäisiin kakkosluokkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti