Niin se vaan mieli muuttuu
Taavi kuitenkin on ollut läpi kesän mukana omalla kentällä kun olen käynyt treenaamassa Isan kanssa. Ja koska en jaksa kuunnella Taunon kamalaa mekastusta aksatessa (raivoaa minulle, ei kilju siksi että on sika hauskaa) treenit on pääasiassa tehty etupalkalla. Ja viimeisimmät takaperin ketjuttaen, jolloin liikkeelle on lähdetty radan lopusta palkan ollessa koko ajan maalissa.
Ja kas kummaa Taavi ei enää huuda, haluaa edetä ja kaupan päälle tekee töitä tarkkaan vaikka palkka on edessä houkuttimena.
Olenhan minä aikaisemminkin Taavin kanssa tällä tavalla treenannut, mutta luopunut sitten etupalkasta heti kun koira on ruvennut kulkemaan. Ja taas on palattu samaan möykkäämiseen.
Joka tapauksessa tällä hetkellä menee niin hyvin, että ilmoitin Taavin viikon päästä oleviin kisoihin kolmelle radalle. Nähtäväksi jää onko etupalkalla merkitystä kisoissa. Tämän viikon möllikisoissa ajatus etupalkasta kantoi ensimmäisen radan kokonaan, toisella radalla piti jo vähän mellastaa, mutta silti Taavi keskittyi enemmän etenemiseen kuin huutamiseen.
Jatketaako?
Tarkoituksena on nyt Taunon kanssa käydä kahdet lähistöllä olevat kisat. Jos treeni on tehnyt tehtävänsä ja pystytään tekemään radat ilman, että kumpikaan suuremmin mieltänsä pahoittaa saattaa Taavin kisaurakin vielä jatkua. Varmaa on kuitenkin, että höntsä aksaa jatketaan yhä edelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti