Taavi on pitänyt taukoa agilitystä marraskuun puolesta välistä saakka. Ensin "vahingossa" ja sitten sairasloman muodossa kastraation myötä.
Tänään oli ensimmäiset tauon jälkeiset treenit. Ja sen kyllä huomasi, että pitkä totaalitauko oli tullut tarpeeseen. Vauhti, motivaatio ja asenne oli parempi kuin koskaan. Myöskin haukkuminen, joka ilmeisesti johtuu enimmäkseen turhautumisesta oli jäänyt lähes kokonaan pois. Ja huvittavinta koko hommassa on, että kontaktit ja kepit olivat tauon aikana ilmeisesti hautuneet Taavin päässä.
Joten nekin meni paljon paremmin kuin ennen taukoa.
Vaikka tauko onkin jo ohi, pidän nyt Taavin treenimäärät minimissä ja viikkotreenit vuorottelen Taavin ja Isan kanssa. Kiitos päiväryhmän, jossa treenaamme, tämä onnistuu. Ja itsekseen ei taideta käydä Taavin kanssa ollenkaan.
Isa ikiliikkuja aksaa
Isakin pääsi tänään radalle. Taas kerran vauhdin hurmaa riitti vaikka muille jakaa. Isa onkin sellainen, että niin kauan kuin jalat kantaa se on valmis tekemään töitä. Joten minun tehtäväkseni jää huolehtia siitä, että lopetetaan ajoissa.
Tänään Isa meni helpohkoa rataa, jossa teemana oli irrottaminen. Irtoaahan se Isa kun kartturi vaan muistaisi varpaansa laittaa oikeaan suuntaan. Radalla oli yksi persjättö ja emäntä sai juosta henkensä edestä keretäkseen sinne,hyvin Isa lukee senkin ohjauksen vaikka ei sitä erikseen ollakaan opiskeltu. Takaakierto ja vastaanottovalssi meni Isalta hyvin, mitä nyt kartturi tumpeloi aina välillä.
Lopuksi opeteltiin rengas. Aluksi naksuteltiin renkaan läpi menemisestä ja lopuksi mentiin rengasta jo muutaman esteen radalla.
Isa siis käy nyt ohjatuissa treeneissä joka toinen viikko, joten nyt pääsemme treenittömillä viikoilla käymään omatoimisesti kentällä tekemässä tekniikka yms. treenejä. Pidän Isan treenimäärät vielä aika vähissä ja aksaa mennään korkeintaan kerran viikossa, tauko viikotkaan ei pahasta ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti